Taikavoima

Muistatko, kun olit lapsi ja tarkastelit elämää täynnä ihmetystä ja kunnioitusta? Elämä oli taianomaista ja jännittävää, ja pienimmätkin asiat olivat sinusta äärimmäisen sykähdyttäviä. Sinua kiehtoivat ruohonkorret, ilmassa lepattava perhonen, oudonnäköiset lehdet ja kivet.

Sydämesi oli täynnä iloa, mielikuvituksellasi ei ollut rajoja ja uskoit elämän taianomaisuuteen. Monella meistä oli lapsena hieno tunne siitä, että kaikki on hyvää, että jokainen päivä tuo tullessaan lisää jännitystä ja seikkailuja, ettei mikään voi koskaan sammuttaa iloamme kaiken taianomaisuudesta. Mutta kasvaessamme aikuisiksi vastuut, ongelmat ja vaikeudet jotenkin vaativat veronsa, tuottivat meille pettymyksen, ja se taianomaisuus, johon lapsena olimme uskoneet, haalistui ja katosi.

Kerron sinulle, että taikavoima, johon kerran uskoit, on totta – se on yhtä totta kuin sinäkin olet. itse asiassa elämä voi olla paljon ihmeellisempi kuin lapsena osasit kuvitellakaan. Se voi olla henkeä salpaavampi, kunnioitusta herättävämpi ja jännittävämpi kuin mikään, mitä olet aiemmin kokenut. Kun opit tuomaan taikavoiman esiin, elät haaveidesi elämää. Silloin ihmettelet, miten ikinä saatoit lakata uskomasta elämän taikaan.

Oletko valmis kokemaan täyttä ihmetystä niin kuin lapsena? Valmistaudu taikavoimaan!

Kiitollisuus on unohdettu taikavoima

Useiden tuhansien vuosien ajan, aina ihmiskunnan ensimmäisten tallennettujen tietojen ajoilta alkaen, kiitollisuuden voimaa on opetettu ja harjoitettu.

”Sillä kiitolliselle annetaan lisää, ja hänellä on oleva yltäkyllin. Mutta kiittämättömältä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” sanotaan Raamatussa

Kiitollisuuden tunteminen saadun yltäkylläisyyden vuoksi on paras vakuutus sille, että runsaus jatkuu, sanoi Muhammed

Ihmisellä ei ole syytä tuntea mitään muuta kuin kiitollisuutta ja iloa, sanoi Buddha

Jos iloitset siitä, miten asiat ovat, koko maailma on sinun, sanoi Laotse

Kiitollisuuden harjoittaminen on useimpien alkuperäiskansojen ydinajatuksena.

Tuo kiitollisuuden taikavoima elämääsi.

Kun teet kiitollisuudesta elämäntavan, heräät aamuisin innoissasi siitä, että olet elossa. Huomaat rakastuneesi täysin elämään. Kaikki sujuu vaivattomasti. Tunnet olosi höyhenenkevyeksi ja olet onnellisempi kuin koskaan. Vaikka kohtaat elämässäsi erilaisia haasteita, tiedät, että selviät niistä ja opit niistä. Jokainen päivä on taianomainen. Päivissäsi on paljon enemmän taikaa kuin silloin, kun olit lapsi.

Kiitollisuus on tunne. Tavoitteesi kiitollisuuden harjoittamisessa on siis tuntea niin paljon kiitollisuutta kuin mahdollista. Mitä aidompi tunteesi on ja mitä vilpittömämmin olet kiitollinen, sitä nopeammin elämäsi muuttuu.

Jos harjoitat kiitollisuutta vähän, elämäsi muuttuu vähän. Jos tunnet paljon kiitollisuutta joka päivä, elämäsi muuttuu tavoilla, joita tuskin voit edes kuvitella.

Näin pääset kiitollisuuden harjoittamisessa alkuun. 

1. Ajattele kiitollisuuden aiheitasi

Kirjoita heti aamulla listaan kymmenen asiaa, joista olet kiitollinen.Kirjoita, miksi olet kiitollinen kustakin asiasta. Lue lista joko hiljaa mielessäsi tai ääneen. Kunkin siunauksen lopussa sano taikasana kiitos, kiitos ja kiitos ja tunne niin syvää kiitollisuutta kuin suinkin voit.Toista tämä maaginen harjoitus joka aamu seuraavien 27 päivän ajan.


2. Taikakivi

Toista harjoitus ajattele kiitollisuuden aiheitasi.

Etsi taikakivi ja aseta se yöpöydällesi. Ennen nukkumaan menoa pitele taikakiveä kädessäsi ja mieti päivän parasta tapahtumaa tai asiaa. Lausu taikasana kiitos, kiitos, kiitos päivän parhaasta asiasta. Toista taikakivi harjoitus seuraavien 26 päivän ajan.


3. Taianomainen terveys

Terveys on elämässä kaikkein kallisarvoisinta, mutta silti moni suhtautuu siihen itsestäänselvyytenä. ”Se, joka saa nauttia hyvästä terveydestä, on tietämättään rikas.”

Se, missä määrin tunnet kiitollisuutta terveydestäsi, määrää sen, missä määrin terveytesi kohenee, ja vastaavasti kiittämättömyytesi terveydentilastasi sen, missä määrin se heikkenee. Kiitollisuus terveydestä varmistaa terveydentilasi jatkuvan kohenemisen, jolloin sinulla on yhä enemmän syytä kiitollisuuteen, mikä poistaa stressiä ja jännityksiä niin kehostasi kuin mielestäsi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kiitollisuutta harjoittavat ihmiset paranevat nopeammin ja elävät todennäköisesti seitsemän vuotta pidempään.

Tämänhetkinen terveytesi heijastaa sitä, kuinka kiitollinen olet ollut. Sinun pitäisi tuntea olosi päivittäin ällistyttävän hyväksi.

Taianomainen terveyden harjoittaminen alkaa siitä, kun alat tuntea kiitollisuutta kehosi kaikkia toimintoja kohtaan. Osoita kiitollisuuttasi kehosi eri osille ja eri toiminnoille mahdollisimman monipuolisesti. Kiitä monista terveyden osatekijöistä sekä ihmeellisistä ominaisuuksistasi ja kyvyistäsi.

Kirjoita paperille: TERVEYDEN LAHJA PITÄÄ MINUT HENGISSÄ. Lue sanat hyvin hitaasti ja tunne niin syvää kiitollisuutta kun pystyt useita kertoja päivän aikana.


Tähän tapaan neuvoo Rhonda Byrne kirjassaan Taikavoima tekemään 28 päivän maagisen harjoituksen erilaisista kiitollisuuden aiheista.

Olen itse käyttänyt kiitollisuutta, jonka opin sen sisäiseltä viisaudeltani joitakin vuosia sitten, kun koin valaistumisen. On hienoa herätä aamuisin lapsenomaisen innostuksen vallassa innokkaana odottamaan, mitä ihmeitä päivä tuo tullessaan. Suosittelen kiitollisuutta, se toimii.

kiitollisuus

Pelko tunteena

Klo 4.20 herään - kehoni tärisee, jäseniä puristaa - tunnen voimakasta pelkoa. On hienoa tuntea kehonsa alkukantainen voima.

Pelkoreaktio siinä osoittaa voimaansa. On hienoa tuntea tunteita. Miten hieno mekanismi meihin onkaan rakentunut, emme vain osaa sitä yleensä käyttää ja tulkita. Minulla on ollut kovasti tekemistä. Kehoni on rasittunut ja olen tuntenut huolta jaksamisestani ja osaamisestani. En ole myöskään tehnyt kaikkea sitä, mitä olen toivonut tekeväni. Ympärilläni on ollut viime aikoina kaikenlaista huolta, murhetta ja tuskaa. Se on tarttunut minuun viruksen lailla ja flunssan kanssa.

Heräämiseni jälkeen olen oppinut havainnoimaan tunteitani. Tunteideni voimakkuus on kasvanut moninkertaiseksi entiseen verrattuna – en olisi mitenkään voinut aikaisemmin elää näin voimakkaiden tunteiden kanssa. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta – olisin murtunut tunteiden voiman alle, koska olisin yrittänyt hallita niitä. Aikaisemmin toimin kuten useimmat meistä – yritin hallita tunteitani. En antanut itselleni lupaa tuntea niitä, varsinkaan vaikeita tunteita.

Torjunnasta huolimatta tunteet eivät hävinneet, ne muuttuivat joksikin toisiksi – vähemmän vaarallisen tuntuisiksi. Ja niiden seurauksena tein tekoja näiden uusien tunteiden mukaisesti. Tällaisesta käytöksestä seuraa suurin osa niistä ongelmista, joita me ihmiset koemme. Toimimme moneen kertaan muutettujen tunteiden perusteella – emme itsekään tiedä, miksi toimimme niin kuin toimimme. Tämä on helppo nähdä – alkuperäinen aihe ja siitä syntynyt tunne on jo niin kaukana, että sitä on meidän mahdoton nähdä. Näin tunteet, jotka ovat meidän kehon todella hieno viestimekanismi, menettävät toimintakykynsä ja muuttuvat aivan toiseksi. Tunteet, joka ilmaisevat välittömästi mielemme palautteen tilanteesta - onko tilanne meidän toiveidemme mukainen vai meidän toiveidemme kanssa ristiriidassa.

Muista lukeneeni Louise L Hay sanoneen, että stressi on hänen mielestään pelkoa. Kun tunnet stressiä, mieti mitä pelkäät tilanteessa. Voit oppia siitä jotain tärkeätä. Minusta tuntuu, että ajatuksessa on ideaa – stressi todella usein nousee pelosta, jotain kohtaan, emme vain uskalla kohdata pelkoamme joten muutamme sen yleisesti hyväksytyksi stressiksi. Näin toimiessamme menetämme pelkoomme sisältyvän viestin – vain stressi ja tuska jää jäljelle. Eikä meillä edes ole keinoa poistaa tuskaa, se kertyy kehoomme. Kuinka väärin ympäristömme opettaa meitä toimimaan.

Nyt pelkoni on poissa – se on sulanut kirjoituksen aikana. Koko kehoa ravisuttava, eläimellinen tunne on poissa. Sen viesti on annettu, se on kuultu ja sen on aika loppua. Kiitän kehoani sen toiminnasta – hienoista tunteista, joita se minulle tarjoaa. Olen levollinen, valmiina vastaanottamaan seuraavan tunteen. Nyt tunnen rakkautta kehoani kohtaan – kuinka hieno sen toiminta onkaan.

Ymmärrän, että hyvin miksi tunteeni ovat niin voimakkaita. Ne ovat voimakkaita, koska minulla on nyt voimia kohdata monin kerroin voimistuneet tunteeni. Tarvitsen voimakkaita tunteita oppiakseni – en ole oppinut lievistä tunteista. Tiedän, että sisälläni on tunteita, jotka ovat olleet siellä kymmeniä vuosia vankina pääsemättä ilmaisemaan itseään – olen säilönyt ne sisääni, kieltämällä niiden olemassaolon. Eivät ne ole kuitenkaan mihinkään hävinneet – kehoni on vain varastoinut ne itseensä. Nyt niiden on aika päästä vapaaksi – sitä työtä teen nyt itseni kanssa.

En tiedä, mitä kaikkea sisältäni löytyykään – varmasti paljon sellaista, josta minulla ei ole enää mitään käsitystä – hienoja yllätyksiä. Niitä kehoni ja mieleni minulle tarjoilee. En varsinaisesti yritä kaivella menneitä – pyrin elämään nykyhetkessä, siinä ainoassa hetkessä, jossa meillä on voimia toimia. Nykyhetki vain nostaa aika ajoin esiin jotain menneisyydestä – nyt uskallan antaa näiden tunteiden ja muistojen tulla. Menen itse niitä kohti kun ne tulevat – annan niiden tulla minun luokseni. Menneisyyteni demonit ovat uusia ystäviäni, otan ne kaikki vastaan rakkaudella – niillä kaikilla on minulle jokin viesti. Pyrin kuuntelemaan näitä viestejä nöyrästi, vastustamatta tunteita, maistelemalla kaikkea mitä vastaan tulee, hakemalla oppia jota ne tarjoavat. Aina en ymmärrä viestiä – välillä viesti on minulle selvä, kaikki tämä on oppimista, mitä minun pitää saada.

Totta se on mitä ajattelet, et aina osaa toimia noin. Se on totta. Välillä yllätän itseni toiminnasta, joka kumpuaa vanhoista malleista. Herääminen huomaaman tämä on myös oppia jota tarvitsen ja saan.

jos jokin ahdistaa

On hienoa elää tätä elämää – nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta opista jonka elämä tarjoaa.

Tietoisuuden muutos

Tietoisuuden muutos tarkoittaa kykyä ja halua elää aineellisen yläpuolella.


Meidän kulttuurissamme painotetaan ulkoisia arvoja, fyysistä olemusta. Minä esitän, että siirryttäisiin painottamaan aineetonta olemusta, muistamaan aina että aine on kotina meidän todelliselle itsellemme. Kun sinulla on tarpeeksi kokemusta tästä ulottuvuudesta, voit poistaa käytännöllisesti kaikki rajoitukset elämästäsi. Siinä on kyse muutoksesta, jossa et voi ainoastaan kokea ihmeitä vaan myös luoda ihmeitä.

Uskomalla, että olet sielu, jolla on ruumis, etkä ruumis jolla on sielu. Pystyt luomaan itsellesi elämän, jossa todellakaan ei ole rajoituksia. Suurin muutos, jonka huomaan itsessäni on uusi uskomaton myötätuntoisuus, joka näyttää tulleen olemukseeni viime vuosina. Kun aikaisemmin pystyin olemaan välittämättä muista ja elämään omaa elämääni, huomaan nyt olevani enemmän yhteydessä tunteideni kautta kaikkeen elolliseen.

Minusta on tullut avoimempi kaikkea maailmankaikkeudessa olevaa kohtaan. Voin tutkia kaikkea ilman ennakkoluuloja, jotka aikaisemmin varjostivat näkemystäni.

Vielä jännittävämpää on se, että monet asiat ovat nykyään minulle päivänselviä. Ymmärrän sen, mikä aikaisemmin oli sekavaa. Tämä heräämisen kokemus on jotain aivan tavatonta minulle ja se herättää suurta kunnioitusta minussa. Tuntuu kuin olisin yhdessä hetkessä alkanut ymmärtää hengellisten mestarien opetuksia ja alkanut elää niiden mukaan. En ole saavuttanut tätä opintojen kautta, vaan muuttumalla uudeksi ihmiseksi, joka on täynnä hämmästystä kaiken ihmeellisyydestä.

Minun ei tarvitse määritellä itseäni tekojeni kautta. Määrittelen itseni jonkinlaisen sisäisen tietämyksen tai olemuksen kautta. Enää ei ole niin tärkeää se, mitä minä saavutan, kuin se, että olen sopusoinnussa oman ihmiskuntaan kuulumisen tunteen kanssa. Tunnen pystyväni ihan mihin tahansa, kunhan seuraan sisäistä ääntäni, jonka vain minä voin kuulla.

Minulla ei ole enää tarvetta todistella arvoani tai puolustella uskomuksiani. Minun ei tarvitse vakuuttaa ketään oman asemani paremmuudesta tai kiistellä muiden näkemyksiä vastaan. Rauhaisa tieto siitä, kuka minä olen, säteilee ja sekoittuu erilaisuuden kunnioittamiseen.

Minusta on helpompi säteillä omalla aallonpituudellani ja olla välittämättä toisten vaatimuksista elää elämääni heidän tavallaan. Se on tulosta siitä, että raja minun itseni ja muiden välillä on hävinnyt. Minä näen muut ihmiset heidän polullaan ja voin nyt rakastaa heitä juuri siinä missä he ovat.

Minä en enää syytä toisia ihmisiä elämänolosuhteistani. En pidä maailmaa enää ikävien onnettomuuksien ja epäonnen paikkana. Tiedän, että minä vaikutan siihen kaikkeen. Tiedän, että minä luon sen, mitä minulla on, ja sen, mitä tarvitsen.

Tiedän nyt, että olosuhteeni eivät tee minusta sitä, mikä olen. Ne paljastavat, kuka minä olen valinnut olevani. Mitä rauhallisemmaksi saan mieleni, sitä paremmin voin havaita yhteyden ajatusteni ja tunteideni välillä. Rauhallinen mieli antaa rauhallisen elämän ja auttaa muita ympärilläni valitsemaan itselleen rauhallisen, tyynen ja tehokkaan elämän. Siten se, miten ajattelen, vaikuttaa välittömästi ympärilläni oleviin ihmisiin.

Henkilökohtaisen tietoisuuden muutoksen läpikäynyt ihminen ei pysty käyttäytymään epäeettisesti muita ihmisiä kohtaan. Kun alat tajuta, että sinä itse olet jumalallinen vain siksi, että aineellisen olemuksesi takana on mieli ja universaali äly, olet jo huimaa vauhtia menossa eteenpäin. Loppu tapahtuu lähes automaattisesti.

 
”Me muutumme niiden ajatusten kaltaisiksi, joita ajattelemme päivän mittaan.” Ralph Waldo Emerson

”Ei ole olemassa mitään hyvää tai pahaa, vaan ajatuksemme luovat ne.” Shakespeare

”Ihmiset ovat suurin piirtein niin onnellisia kuin päättävät olla.” Abraham Lincoln

”Muuttamalla ajatuksesi voit muuttaa maailmasi.” Norman Vincent Peala

”Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot.” Jeesus

Tulevaisuutemme määräävät ne ajatukset, joita useimmin ajattelemme. Meistä tulee kirjaimellisesti sellaisia kuin ajatuksemme ovat, ja meille kaikille on annettu kyky kirjoittaa oma tarinamme. Minusta tämä on lähimpänä absoluuttista totuutta kuin mikään tietämäni.



Mitä enemmän puhdistuin sisäisesti ja pääsin eroon kielteisyydestä ja tuomitsemisesta, sitä enemmän aloin kohdella ruumistani terveemmin. Aloin tuntea onnea ja sisäistä harmoniaa. Olin lopulta ikään kuin unohtanut itseni ja virittäytynyt automaattisesti sen voimakkaan tunteen valtaan, että minulla oli tarkoitus ja tehtävä.

Valaistumisprosessi näyttää toimivan noin. Ihminen edistyy lukuisten vaiheidean kautta, joissa hän ensin keskittyy itseensä ja työskentelee tietoisesti kehittääkseen itseään. Sitten sisäinen sekasorto häviää. Sisäisen levottomuuden väistyessä huomaat, että koet itsesi jakamisen toisten kanssa paljon merkityksellisemmäksi kuin ennen. Kun tunnet aitoa, sisäistä rakkautta ja harmoniaa, haluat antaa juuri sitä myös toisille.

Tämän tapaisia ajatuksia kirjoittaa Wayne W Dyer kirjassaan Usko mahdollisuuksiisi. Ainakin tulkitsen ne niin, koska itse olen kokenut asiat tällä tavalla sen jälkeen, kun koin tietoisuuden muutoksen.

Virtuaalinen – todellinen

Elämme paljon enemmän virtuaalitodellisuudessa kuin kuvittelemme. Meistä jokaisen aivot rakentavat meille jokaiselle, oman virtuaalisen todellisuuden, joka on meille niin tuttu, että kuvittelemme sen ainoaksi todellisuudeksi. Se on kuitenkin vain yksi tulkinta todellisuudesta, juuri meidän oma tulkintamme. Se on jokaiselle meistä erilainen riippuen omasta menneisyydestämme, siellä kohtaamistamme asioista, tekemistämme tulkinnoista ja muodostamistamme uskomuksista.

Tuoli jolla istut, on melkein kokonaan tyhjää tilaa, jossa kaukana toisistaan olevat partikkelit ovat jatkuvassa liikkeessä. Samoin on laita jokaisen esineen jonka miellät kiinteäksi. Kaikki on värähtelyä, energiaa ja aaltoliikettä.

Entä sitten sinä tai minä itse? Yksi kiinteä yksikkö, ihminen. Ihminen sisältää kokonaisen pienoismaailman, ja jokainen solu on jatkuvan uudistuksen kohteena niin, että uusiudut kahden vuoden välein ja kuitenkin pysyt suunnilleen samannäköisenä. Ihminen on miljoonia eläviä orgasmeja, joilla kaikilla on omat erityiset ominaisuutensa ja tehtävänsä. Suurin osa niistä ei ole koskaan tekemisissä toistensa kanssa, kuten eivät ihmisetkään maapallon eri puolilla. Kuitenkin ne kaikki omalla toiminnallaan vaikuttavat kokonaisuuteen, jota ihmiseksi kutsutaan.

Mies, joka on ehkä eniten vaikuttanut meidän kykyymme ymmärtää todellista maailmaa ja meidän kokemaamme virtuaalista maailmaa on Albert Einstein ja hän on kirjoittanut asiasta mm, seuraavasti:

”Ihminen on osa maailmankaikkeudeksi nimittämäämme kokonaisuutta, osa, jota rajoittavat aika ja paikka. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa jonakin muista ihmisistä erillisenä, mikä on hänen tietoisuutensa jonkinlainen optinen harhakuvitelma. Tuo harhakuvitelma on vankila, joka rajoittaa meidät omiin henkilökohtaisiin haluihimme ja kiintymykseen muutamiin meille läheisimpiin henkilöihin. Meidän tehtävämme on vapautua tuosta vankilasta laajentamalla myötätuntomme kehää, niin että se käsittää kaikki elävät olennot ja koko luomakunnan kauneudessaan.”


Kokomme ja aistimme määrittelevät sen millaisen maailman aivomme meille rakentavat ja näyttävät. Me ihmiset muodostamme hyvin voimakkaasti visuaalisen kuvan maailmasta. Näkö on se aistimme, joka dominoi maailmankuvaamme. Ei maailma muutu toiseksi yöllä, kuitenkin koemme ja näemme öisen maailman aivan toisenlaisena kuin aurinkoisen päivän. Mietin usein, miten erilaisena voisimme nähdä maailman, jos voisimme saada itsellemme erilaisia aisteja – tähän virtuaalinen todellisuus antaa tulevaisuudessa mahdollisuuden.

Hieno esimerkki erilaisista aisteista on täysin sokea Daniel Kish, joka on onnistunut korvaamaan näkökykynsä kuulon avulla. Hän rakentaa ”kuvan maailmasta” naksuttelemalla ja kuuntelemalla kaikuja kuten lepakko. Aivot tulkitsevat nämä kaikuluotaintiedot ja rakentavat niistä mallin, jonka avulle sokea voi liikkua maastossa.

Ihminen pelkistää maailman itsellensä tuttuihin ja helposti hallittaviin malleihin, jotta hänen olisi helppo arvioida ja toimia maailmassa. Nämä tutut helpot hahmot ja mallit rajoittavat tietysti ihmisen ymmärrystä maailmasta mutta samalla ne tekevät siinä toimimisen helpoksi. Näemme ja havainnoimme vain sen minkä kykenemme ymmärtämään. Vain harvat meistä yrittävät nähdä ja ymmärtää meille vieraita asioita sekä tulkita niitä muille ymmärrettävään muotoon – kuten Albert Einstein teki aikoinaan.

Toivottavasti virtuaalinen todellisuus, antaessaan meille toisenlaisia tulkintoja maailmasta ja olemisesta, auttaa meitä näkemään myös todellisuutta uusin silmin ja löytämään sellaista mitä muuten emme huomaa. Elämme todella mielenkiintoista aikaa.

Stressireaktion laukeaminen

mieli apurina

On hämmästyttävää kuinka pienet asiat saavat aikaan stressireaktion laukeamisen. Minulla on ollut ongelmia printtereiden kanssa. Ne ovat toimineet oman tahtonsa mukaisesti – eivät niin kun minä olisin halunnut. Ei ole tullut tulostetta tai muuta sellaista. Viisaat printterin suunnittelijat ovat tehneet siihen sellaisen toiminnon, että printteri kieltäytyy tulostamasta, jos se tulkitsee, että muste kasetissa on vähissä. Tämä on kuulemma hieno ajatus – ei tule vähemmän hyviä tulosteita, tulee vain priimoja tulosteita. No joo on tästä pieni haitta kun ei tule mitään tulosteita yhtä äkkiä. Minun aikaisemmat tulostimet eivät ole tehneet tällaista – joten printteri pääsi yllättämään.

Kun tällainen taisteleminen printterin kanssa yhdistyy muihin tavallisiin pikkumurheisiin, niin lopputuloksena on herkistynyt olotila.

Olen oppinut tunnustelemaan kehoani. Aistin nykyään ehkä jopa liiankin herkästi kehon tuntemukset, joita en aina osaa tulkita. Jotain keho kertoo siitä, että asiat eivät aivan suju toivotulla tavalla – minun pitää vain pysähtyä tunnustelemaan, mistä oikein on kysymys.

Aina en kuitenkaan saa kiinni siitä, mistä oikein on kysymys. Todennäköisesti joku vanha muisto, pelko tai uskomus herää ja aiheuttaa huolta, joka aiheuttaa stressireaktion laukeamisen. Viipymällä näissä tunteissa välillä löytyy ahaa elämys, joka kertoo mistä on kysymys. Aina näin ei kuitenkaan käy ja silloin tunteista on vain päästettävä irti ja haettava parempi tunnetila.

Yksi tällainen ahaa elämys minulla oli hiljattain. Olin ryhmätilanteessa, jossa ihmiset kertovat omat näkemyksensä järjestyksessä. Minulle tuli epämiellyttävä olo, jota ihmettelin. Omaa vuoroa odottaessani minä huomasin, että en osannut kunnolla kuunnella minua edeltäviä puhujia. Ajattelin jo sitä, mitä itse sanon ja se tuli tärkeämmäksi. Miettiessäni asiaa tajusin selvästi, että tilanne muistutti mielessäni kouluaikaa, jolloin varsinkin kielten tunneilla jokaisen piti vuorollaan kääntää joku lause tai muuta sellaista vaikeata. Opiskelusta ei tullut silloin yhtään mitään – tunnilla vain laskin, mikä tehtävä minulle tulee ja yritin keksiä siihen vastauksen. Tuskin opettajat vieläkään tajuavat, kuinka he tällä keinolla vievät monilta opiskelijoilta mahdollisuuden oppia.

Nyt siis mieleni keksi, että tässäpä samanlainen tilanne kun koulussa oli aikoinaan. Nyt siis jännitys ja stressi päälle, pitää vain keskittyä tarkkana omaan vuoroon ja omaan kommenttiin. Näin kätevästi mieli tulkitsee tilanteita ja kaivaa malleja vuosien takaa, jotka hyväksymme huomaamatta, vaikka ne olisivat kuinka huonoja. Vanha malli on kuitenkin tuttu ja antaa turvallisuuden tunteen. Hienoa, että huomasin tämän vihdoinkin ja voin opetella nyt pois tästä mallista kun sen tiedostin.

elämä on oppimista

Koitetaan nauttia näistä oppimistilanteista. 

Vaikeudet opettavat

Olen usein miettinyt, oppiiko ihminen mistään muusta kuin vaikeuksista. Sain illalla purkautumispuhelun. Tajusin aamulla herätessäni sen, miksi illallinen valituspuhelu sai minut vähitellen niin jännittyneeksi, ärtyneeksi ja lopulta vihaiseksi. Minulle tulee stressireaktio päälle. Valituspurkaus on selvä hyökkäys minua kohtaan ja keho reagoi siihen, sanon minä itselleni mitä tahansa – yritän olla rauhallinen jne. Asiaan vaikuttaa varmaan osaltaan tieto siitä, että vähitellen puhelu muuttuu yhä hyökkäävämmäksi, tämä on koettu satoja kertoja. Näistä kokemuksista johtuen en pysty olemaan rauhallinen, on pakko olla koko ajan varuillaan.

Toisaalta en ole ennen tiedostanut sitä näin selvästi – stressireaktio tulee päälle, stressihormoneja erittyy, keho valmistautuu taisteluun. Kuinka selvää se nyt onkaan, mahtavaa tämä oppiminen – kiitos tästä opista.

Soitoissa pahinta on se, että asioista ei voi eikä saa puhua – pitää vain kuunnelle valitusta siitä, kuinka me muut ihmiset olemme pahoja ja huonoja ja hän on ainoa hyvä ihminen. Tämä tilanne johtaa pitkittyneeseen stressireaktioon – stressiä ei saa lainkaan käsiteltyä eikä purettua – toinen vain purkaa pahaa oloaan sinun päällesi. Ymmärrän kyllä, että hän purkaa omaa pahaa oloaan. Hän ei vain suostu ollenkaan puhumaan niistä asioista, mitkä häntä painaa, koska malli siitä että omista asioista ei saa puhua muille, on niin voimakas.

Tätä kirjoittaessa nousee ahdistuksen tunteita pintaan. On hienoa tuntea kuinka keho ja mieli toimii. Pelkkä asian kevyesti muisteleminen nostaa pintaan samat tunteet.



Aikaisemmin en osannut käsitellä näitä useamman tunnin iltapuheluita - pahan olon purkamista, joka vähitellen johti yhä raivokkaampaan haukkumiseen. On aina ollut kiellettyä millään keinolla lopettaa puhelua. Ei siis ole mahdollista ja sallittua paeta – ainoa keino on taistella. Puhelun saa loppumaan vain alkamalla kunnolla taisteluun ja sitten lopettamalla puhelu siihen, että varmasti tulee selväksi, ettei halua koskaan enää keskustella. Sen jälkeen on sitten saatava puhelimet toimintakyvyttömiksi. Jos vain lopettaa yhteydenpidon ilman kunnon tappelua ja sulkee puhelimet, niin se johtaa lisäongelmiin, yhteydenottoihin muiden kautta.

Aikaisemmin kun en osannut käsitellä tällaisia asioita, en koskaan nukkunut puhelua seuraavana yönä. Mieli pyöritteli asiaa koko yön ja esitti siitä monenlaisia ajatuksia ja versioita. Ei tämä asiaa kuitenkaan mitenkään parantanut – olipahan vain paha olo.

Pahasta olosta pääsee irti suuntaamalla ajatukset muihin asioihin. Tämä toimii niin kauan kun tekee jotakin hereillä. Mutta kun siirtyy sänkyyn nukkumista vasten ja rauhoittuu, mieli palaa heti asiaa, eikä enää päästä irti. Tilapäinen rauhoittuminen ei auta, tarvitaan pysyvämpää asian käsittelyä.

Anteeksianto

Viime vuosina olen harjoitellut anteeksiantoa itselle ja muille monien ohjeiden mukaan. Tässä joitain linkkejä: Anteeksiannon harjoitus, anna anteeksi

Olen jo pitempään ymmärtänyt, että anteeksianto on se avain, jolla pääsee irti siitä otteesta, jossa pahantekijä - omasta mielestään hyväntekijä - sinua pitää. Anteeksianto on hyvin tervehdyttävää toimintaa. On hämmästyttävää kuinka kauan minultakin kesti asian ymmärtäminen. Oppiminen on hidasta meillä ihmisillä. On melko helppo ymmärtää, että pahantekijä on haavoittunut ihminen, joka purkaa omaa pahaa oloaan sinuun, joka jostain syystä olet sopiva uhri. Ajatus, että pahantekijä on myös uhri kuten sinäkin, antaa mahdollisuuden antaa hänelle anteeksi – ei hän ymmärrä, mitä tekee, hänellä on syynsä sinusta kohtuuttomalta tuntuvaan toimintaansa. Kun hyväksyt tämän, voit antaa anteeksi.



Tavallinen anteeksianto ei kuitenkaan aina toimi. Omissa ajatuksissani ja sisäistä viisauttani kuuntelemalla olen muutamia vuosia sitten tullut johtopäätökseen, että anteeksiantoa voi lähestyä aivan toisesta lähtökohdasta. Mitä jos olemmekin tulleet tähän maailmaan vain yksinkertaisesti oppimaan erilaisia asioita. Näin kaikki, mitä meille tapahtuu, on oppimiskokemusta. Mitä jos vihamiehemme onkin opettajamme, joka tarjoaa meille tärkeän opin – osaammeko ottaa sen vastaan. Tästä asiasta puhuvat useat itämaiset viisaat, Laotse, Dalai Lama, Osho jne.

Itse puin asian seuraavaan muotoon:

kaikki on harjoitusta

Viemällä ajatusta hieman pitemmälle pääsemme johtopäätökseen, joka Colin C. Tipping esittää seuraavasti: Minä olen henkinen olento, joka käyn läpi inhimillistä kokemusta. Olen valinnut tulla maan päälle oppiakseni ja kehittyäkseni henkisesti. Tämä on minun kouluni ja elämä on opintosuunnitelmani. Elämäni tapahtumat ovat henkilökohtaisia opetuksiani. Olen tullut kokemaan elämän ymmärtääkseni täysin, mitä ykseys on ja kokeakseni sen vastakohdan – erillisyyden. Olen sopinut muiden sielujen kanssa, että he tekevät asioita minua varten – oppiakseni. Värvään myös muita järjestämään minulle tilaisuuksia oppia. He näyttävät vihollisiltani, mutta he ovat parantavia enkeleitäni.

Kun ymmärrät tilanteen näin, anteeksianto on helppoa. Ei ole pahantekijää, ei ole mitään uhria, ei ole mitään anteeksiannettavaa. Kaikki mitä tapahtuu, on vain suurta oppimistapahtumaa. Vaikka olemmekin vastuussa teoistamme ihmisten maailmassa, puhtaasti henkisessä mielessä mitään väärää ei koskaan tapahdu.

On tietysti eri asia ymmärtää tämä älyllisesti kuin kokea se syvällisesti kehossaan, sitä on harjoiteltava.