Tietoisuuden muutos

Tietoisuuden muutos tarkoittaa kykyä ja halua elää aineellisen yläpuolella.


Meidän kulttuurissamme painotetaan ulkoisia arvoja, fyysistä olemusta. Minä esitän, että siirryttäisiin painottamaan aineetonta olemusta, muistamaan aina että aine on kotina meidän todelliselle itsellemme. Kun sinulla on tarpeeksi kokemusta tästä ulottuvuudesta, voit poistaa käytännöllisesti kaikki rajoitukset elämästäsi. Siinä on kyse muutoksesta, jossa et voi ainoastaan kokea ihmeitä vaan myös luoda ihmeitä.

Uskomalla, että olet sielu, jolla on ruumis, etkä ruumis jolla on sielu. Pystyt luomaan itsellesi elämän, jossa todellakaan ei ole rajoituksia. Suurin muutos, jonka huomaan itsessäni on uusi uskomaton myötätuntoisuus, joka näyttää tulleen olemukseeni viime vuosina. Kun aikaisemmin pystyin olemaan välittämättä muista ja elämään omaa elämääni, huomaan nyt olevani enemmän yhteydessä tunteideni kautta kaikkeen elolliseen.

Minusta on tullut avoimempi kaikkea maailmankaikkeudessa olevaa kohtaan. Voin tutkia kaikkea ilman ennakkoluuloja, jotka aikaisemmin varjostivat näkemystäni.

Vielä jännittävämpää on se, että monet asiat ovat nykyään minulle päivänselviä. Ymmärrän sen, mikä aikaisemmin oli sekavaa. Tämä heräämisen kokemus on jotain aivan tavatonta minulle ja se herättää suurta kunnioitusta minussa. Tuntuu kuin olisin yhdessä hetkessä alkanut ymmärtää hengellisten mestarien opetuksia ja alkanut elää niiden mukaan. En ole saavuttanut tätä opintojen kautta, vaan muuttumalla uudeksi ihmiseksi, joka on täynnä hämmästystä kaiken ihmeellisyydestä.

Minun ei tarvitse määritellä itseäni tekojeni kautta. Määrittelen itseni jonkinlaisen sisäisen tietämyksen tai olemuksen kautta. Enää ei ole niin tärkeää se, mitä minä saavutan, kuin se, että olen sopusoinnussa oman ihmiskuntaan kuulumisen tunteen kanssa. Tunnen pystyväni ihan mihin tahansa, kunhan seuraan sisäistä ääntäni, jonka vain minä voin kuulla.

Minulla ei ole enää tarvetta todistella arvoani tai puolustella uskomuksiani. Minun ei tarvitse vakuuttaa ketään oman asemani paremmuudesta tai kiistellä muiden näkemyksiä vastaan. Rauhaisa tieto siitä, kuka minä olen, säteilee ja sekoittuu erilaisuuden kunnioittamiseen.

Minusta on helpompi säteillä omalla aallonpituudellani ja olla välittämättä toisten vaatimuksista elää elämääni heidän tavallaan. Se on tulosta siitä, että raja minun itseni ja muiden välillä on hävinnyt. Minä näen muut ihmiset heidän polullaan ja voin nyt rakastaa heitä juuri siinä missä he ovat.

Minä en enää syytä toisia ihmisiä elämänolosuhteistani. En pidä maailmaa enää ikävien onnettomuuksien ja epäonnen paikkana. Tiedän, että minä vaikutan siihen kaikkeen. Tiedän, että minä luon sen, mitä minulla on, ja sen, mitä tarvitsen.

Tiedän nyt, että olosuhteeni eivät tee minusta sitä, mikä olen. Ne paljastavat, kuka minä olen valinnut olevani. Mitä rauhallisemmaksi saan mieleni, sitä paremmin voin havaita yhteyden ajatusteni ja tunteideni välillä. Rauhallinen mieli antaa rauhallisen elämän ja auttaa muita ympärilläni valitsemaan itselleen rauhallisen, tyynen ja tehokkaan elämän. Siten se, miten ajattelen, vaikuttaa välittömästi ympärilläni oleviin ihmisiin.

Henkilökohtaisen tietoisuuden muutoksen läpikäynyt ihminen ei pysty käyttäytymään epäeettisesti muita ihmisiä kohtaan. Kun alat tajuta, että sinä itse olet jumalallinen vain siksi, että aineellisen olemuksesi takana on mieli ja universaali äly, olet jo huimaa vauhtia menossa eteenpäin. Loppu tapahtuu lähes automaattisesti.

 
”Me muutumme niiden ajatusten kaltaisiksi, joita ajattelemme päivän mittaan.” Ralph Waldo Emerson

”Ei ole olemassa mitään hyvää tai pahaa, vaan ajatuksemme luovat ne.” Shakespeare

”Ihmiset ovat suurin piirtein niin onnellisia kuin päättävät olla.” Abraham Lincoln

”Muuttamalla ajatuksesi voit muuttaa maailmasi.” Norman Vincent Peala

”Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot.” Jeesus

Tulevaisuutemme määräävät ne ajatukset, joita useimmin ajattelemme. Meistä tulee kirjaimellisesti sellaisia kuin ajatuksemme ovat, ja meille kaikille on annettu kyky kirjoittaa oma tarinamme. Minusta tämä on lähimpänä absoluuttista totuutta kuin mikään tietämäni.



Mitä enemmän puhdistuin sisäisesti ja pääsin eroon kielteisyydestä ja tuomitsemisesta, sitä enemmän aloin kohdella ruumistani terveemmin. Aloin tuntea onnea ja sisäistä harmoniaa. Olin lopulta ikään kuin unohtanut itseni ja virittäytynyt automaattisesti sen voimakkaan tunteen valtaan, että minulla oli tarkoitus ja tehtävä.

Valaistumisprosessi näyttää toimivan noin. Ihminen edistyy lukuisten vaiheidean kautta, joissa hän ensin keskittyy itseensä ja työskentelee tietoisesti kehittääkseen itseään. Sitten sisäinen sekasorto häviää. Sisäisen levottomuuden väistyessä huomaat, että koet itsesi jakamisen toisten kanssa paljon merkityksellisemmäksi kuin ennen. Kun tunnet aitoa, sisäistä rakkautta ja harmoniaa, haluat antaa juuri sitä myös toisille.

Tämän tapaisia ajatuksia kirjoittaa Wayne W Dyer kirjassaan Usko mahdollisuuksiisi. Ainakin tulkitsen ne niin, koska itse olen kokenut asiat tällä tavalla sen jälkeen, kun koin tietoisuuden muutoksen.

Virtuaalinen – todellinen

Elämme paljon enemmän virtuaalitodellisuudessa kuin kuvittelemme. Meistä jokaisen aivot rakentavat meille jokaiselle, oman virtuaalisen todellisuuden, joka on meille niin tuttu, että kuvittelemme sen ainoaksi todellisuudeksi. Se on kuitenkin vain yksi tulkinta todellisuudesta, juuri meidän oma tulkintamme. Se on jokaiselle meistä erilainen riippuen omasta menneisyydestämme, siellä kohtaamistamme asioista, tekemistämme tulkinnoista ja muodostamistamme uskomuksista.

Tuoli jolla istut, on melkein kokonaan tyhjää tilaa, jossa kaukana toisistaan olevat partikkelit ovat jatkuvassa liikkeessä. Samoin on laita jokaisen esineen jonka miellät kiinteäksi. Kaikki on värähtelyä, energiaa ja aaltoliikettä.

Entä sitten sinä tai minä itse? Yksi kiinteä yksikkö, ihminen. Ihminen sisältää kokonaisen pienoismaailman, ja jokainen solu on jatkuvan uudistuksen kohteena niin, että uusiudut kahden vuoden välein ja kuitenkin pysyt suunnilleen samannäköisenä. Ihminen on miljoonia eläviä orgasmeja, joilla kaikilla on omat erityiset ominaisuutensa ja tehtävänsä. Suurin osa niistä ei ole koskaan tekemisissä toistensa kanssa, kuten eivät ihmisetkään maapallon eri puolilla. Kuitenkin ne kaikki omalla toiminnallaan vaikuttavat kokonaisuuteen, jota ihmiseksi kutsutaan.

Mies, joka on ehkä eniten vaikuttanut meidän kykyymme ymmärtää todellista maailmaa ja meidän kokemaamme virtuaalista maailmaa on Albert Einstein ja hän on kirjoittanut asiasta mm, seuraavasti:

”Ihminen on osa maailmankaikkeudeksi nimittämäämme kokonaisuutta, osa, jota rajoittavat aika ja paikka. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa jonakin muista ihmisistä erillisenä, mikä on hänen tietoisuutensa jonkinlainen optinen harhakuvitelma. Tuo harhakuvitelma on vankila, joka rajoittaa meidät omiin henkilökohtaisiin haluihimme ja kiintymykseen muutamiin meille läheisimpiin henkilöihin. Meidän tehtävämme on vapautua tuosta vankilasta laajentamalla myötätuntomme kehää, niin että se käsittää kaikki elävät olennot ja koko luomakunnan kauneudessaan.”


Kokomme ja aistimme määrittelevät sen millaisen maailman aivomme meille rakentavat ja näyttävät. Me ihmiset muodostamme hyvin voimakkaasti visuaalisen kuvan maailmasta. Näkö on se aistimme, joka dominoi maailmankuvaamme. Ei maailma muutu toiseksi yöllä, kuitenkin koemme ja näemme öisen maailman aivan toisenlaisena kuin aurinkoisen päivän. Mietin usein, miten erilaisena voisimme nähdä maailman, jos voisimme saada itsellemme erilaisia aisteja – tähän virtuaalinen todellisuus antaa tulevaisuudessa mahdollisuuden.

Hieno esimerkki erilaisista aisteista on täysin sokea Daniel Kish, joka on onnistunut korvaamaan näkökykynsä kuulon avulla. Hän rakentaa ”kuvan maailmasta” naksuttelemalla ja kuuntelemalla kaikuja kuten lepakko. Aivot tulkitsevat nämä kaikuluotaintiedot ja rakentavat niistä mallin, jonka avulle sokea voi liikkua maastossa.

Ihminen pelkistää maailman itsellensä tuttuihin ja helposti hallittaviin malleihin, jotta hänen olisi helppo arvioida ja toimia maailmassa. Nämä tutut helpot hahmot ja mallit rajoittavat tietysti ihmisen ymmärrystä maailmasta mutta samalla ne tekevät siinä toimimisen helpoksi. Näemme ja havainnoimme vain sen minkä kykenemme ymmärtämään. Vain harvat meistä yrittävät nähdä ja ymmärtää meille vieraita asioita sekä tulkita niitä muille ymmärrettävään muotoon – kuten Albert Einstein teki aikoinaan.

Toivottavasti virtuaalinen todellisuus, antaessaan meille toisenlaisia tulkintoja maailmasta ja olemisesta, auttaa meitä näkemään myös todellisuutta uusin silmin ja löytämään sellaista mitä muuten emme huomaa. Elämme todella mielenkiintoista aikaa.

Stressireaktion laukeaminen

mieli apurina

On hämmästyttävää kuinka pienet asiat saavat aikaan stressireaktion laukeamisen. Minulla on ollut ongelmia printtereiden kanssa. Ne ovat toimineet oman tahtonsa mukaisesti – eivät niin kun minä olisin halunnut. Ei ole tullut tulostetta tai muuta sellaista. Viisaat printterin suunnittelijat ovat tehneet siihen sellaisen toiminnon, että printteri kieltäytyy tulostamasta, jos se tulkitsee, että muste kasetissa on vähissä. Tämä on kuulemma hieno ajatus – ei tule vähemmän hyviä tulosteita, tulee vain priimoja tulosteita. No joo on tästä pieni haitta kun ei tule mitään tulosteita yhtä äkkiä. Minun aikaisemmat tulostimet eivät ole tehneet tällaista – joten printteri pääsi yllättämään.

Kun tällainen taisteleminen printterin kanssa yhdistyy muihin tavallisiin pikkumurheisiin, niin lopputuloksena on herkistynyt olotila.

Olen oppinut tunnustelemaan kehoani. Aistin nykyään ehkä jopa liiankin herkästi kehon tuntemukset, joita en aina osaa tulkita. Jotain keho kertoo siitä, että asiat eivät aivan suju toivotulla tavalla – minun pitää vain pysähtyä tunnustelemaan, mistä oikein on kysymys.

Aina en kuitenkaan saa kiinni siitä, mistä oikein on kysymys. Todennäköisesti joku vanha muisto, pelko tai uskomus herää ja aiheuttaa huolta, joka aiheuttaa stressireaktion laukeamisen. Viipymällä näissä tunteissa välillä löytyy ahaa elämys, joka kertoo mistä on kysymys. Aina näin ei kuitenkaan käy ja silloin tunteista on vain päästettävä irti ja haettava parempi tunnetila.

Yksi tällainen ahaa elämys minulla oli hiljattain. Olin ryhmätilanteessa, jossa ihmiset kertovat omat näkemyksensä järjestyksessä. Minulle tuli epämiellyttävä olo, jota ihmettelin. Omaa vuoroa odottaessani minä huomasin, että en osannut kunnolla kuunnella minua edeltäviä puhujia. Ajattelin jo sitä, mitä itse sanon ja se tuli tärkeämmäksi. Miettiessäni asiaa tajusin selvästi, että tilanne muistutti mielessäni kouluaikaa, jolloin varsinkin kielten tunneilla jokaisen piti vuorollaan kääntää joku lause tai muuta sellaista vaikeata. Opiskelusta ei tullut silloin yhtään mitään – tunnilla vain laskin, mikä tehtävä minulle tulee ja yritin keksiä siihen vastauksen. Tuskin opettajat vieläkään tajuavat, kuinka he tällä keinolla vievät monilta opiskelijoilta mahdollisuuden oppia.

Nyt siis mieleni keksi, että tässäpä samanlainen tilanne kun koulussa oli aikoinaan. Nyt siis jännitys ja stressi päälle, pitää vain keskittyä tarkkana omaan vuoroon ja omaan kommenttiin. Näin kätevästi mieli tulkitsee tilanteita ja kaivaa malleja vuosien takaa, jotka hyväksymme huomaamatta, vaikka ne olisivat kuinka huonoja. Vanha malli on kuitenkin tuttu ja antaa turvallisuuden tunteen. Hienoa, että huomasin tämän vihdoinkin ja voin opetella nyt pois tästä mallista kun sen tiedostin.

elämä on oppimista

Koitetaan nauttia näistä oppimistilanteista. 

Vaikeudet opettavat

Olen usein miettinyt, oppiiko ihminen mistään muusta kuin vaikeuksista. Sain illalla purkautumispuhelun. Tajusin aamulla herätessäni sen, miksi illallinen valituspuhelu sai minut vähitellen niin jännittyneeksi, ärtyneeksi ja lopulta vihaiseksi. Minulle tulee stressireaktio päälle. Valituspurkaus on selvä hyökkäys minua kohtaan ja keho reagoi siihen, sanon minä itselleni mitä tahansa – yritän olla rauhallinen jne. Asiaan vaikuttaa varmaan osaltaan tieto siitä, että vähitellen puhelu muuttuu yhä hyökkäävämmäksi, tämä on koettu satoja kertoja. Näistä kokemuksista johtuen en pysty olemaan rauhallinen, on pakko olla koko ajan varuillaan.

Toisaalta en ole ennen tiedostanut sitä näin selvästi – stressireaktio tulee päälle, stressihormoneja erittyy, keho valmistautuu taisteluun. Kuinka selvää se nyt onkaan, mahtavaa tämä oppiminen – kiitos tästä opista.

Soitoissa pahinta on se, että asioista ei voi eikä saa puhua – pitää vain kuunnelle valitusta siitä, kuinka me muut ihmiset olemme pahoja ja huonoja ja hän on ainoa hyvä ihminen. Tämä tilanne johtaa pitkittyneeseen stressireaktioon – stressiä ei saa lainkaan käsiteltyä eikä purettua – toinen vain purkaa pahaa oloaan sinun päällesi. Ymmärrän kyllä, että hän purkaa omaa pahaa oloaan. Hän ei vain suostu ollenkaan puhumaan niistä asioista, mitkä häntä painaa, koska malli siitä että omista asioista ei saa puhua muille, on niin voimakas.

Tätä kirjoittaessa nousee ahdistuksen tunteita pintaan. On hienoa tuntea kuinka keho ja mieli toimii. Pelkkä asian kevyesti muisteleminen nostaa pintaan samat tunteet.



Aikaisemmin en osannut käsitellä näitä useamman tunnin iltapuheluita - pahan olon purkamista, joka vähitellen johti yhä raivokkaampaan haukkumiseen. On aina ollut kiellettyä millään keinolla lopettaa puhelua. Ei siis ole mahdollista ja sallittua paeta – ainoa keino on taistella. Puhelun saa loppumaan vain alkamalla kunnolla taisteluun ja sitten lopettamalla puhelu siihen, että varmasti tulee selväksi, ettei halua koskaan enää keskustella. Sen jälkeen on sitten saatava puhelimet toimintakyvyttömiksi. Jos vain lopettaa yhteydenpidon ilman kunnon tappelua ja sulkee puhelimet, niin se johtaa lisäongelmiin, yhteydenottoihin muiden kautta.

Aikaisemmin kun en osannut käsitellä tällaisia asioita, en koskaan nukkunut puhelua seuraavana yönä. Mieli pyöritteli asiaa koko yön ja esitti siitä monenlaisia ajatuksia ja versioita. Ei tämä asiaa kuitenkaan mitenkään parantanut – olipahan vain paha olo.

Pahasta olosta pääsee irti suuntaamalla ajatukset muihin asioihin. Tämä toimii niin kauan kun tekee jotakin hereillä. Mutta kun siirtyy sänkyyn nukkumista vasten ja rauhoittuu, mieli palaa heti asiaa, eikä enää päästä irti. Tilapäinen rauhoittuminen ei auta, tarvitaan pysyvämpää asian käsittelyä.

Anteeksianto

Viime vuosina olen harjoitellut anteeksiantoa itselle ja muille monien ohjeiden mukaan. Tässä joitain linkkejä: Anteeksiannon harjoitus, anna anteeksi

Olen jo pitempään ymmärtänyt, että anteeksianto on se avain, jolla pääsee irti siitä otteesta, jossa pahantekijä - omasta mielestään hyväntekijä - sinua pitää. Anteeksianto on hyvin tervehdyttävää toimintaa. On hämmästyttävää kuinka kauan minultakin kesti asian ymmärtäminen. Oppiminen on hidasta meillä ihmisillä. On melko helppo ymmärtää, että pahantekijä on haavoittunut ihminen, joka purkaa omaa pahaa oloaan sinuun, joka jostain syystä olet sopiva uhri. Ajatus, että pahantekijä on myös uhri kuten sinäkin, antaa mahdollisuuden antaa hänelle anteeksi – ei hän ymmärrä, mitä tekee, hänellä on syynsä sinusta kohtuuttomalta tuntuvaan toimintaansa. Kun hyväksyt tämän, voit antaa anteeksi.



Tavallinen anteeksianto ei kuitenkaan aina toimi. Omissa ajatuksissani ja sisäistä viisauttani kuuntelemalla olen muutamia vuosia sitten tullut johtopäätökseen, että anteeksiantoa voi lähestyä aivan toisesta lähtökohdasta. Mitä jos olemmekin tulleet tähän maailmaan vain yksinkertaisesti oppimaan erilaisia asioita. Näin kaikki, mitä meille tapahtuu, on oppimiskokemusta. Mitä jos vihamiehemme onkin opettajamme, joka tarjoaa meille tärkeän opin – osaammeko ottaa sen vastaan. Tästä asiasta puhuvat useat itämaiset viisaat, Laotse, Dalai Lama, Osho jne.

Itse puin asian seuraavaan muotoon:

kaikki on harjoitusta

Viemällä ajatusta hieman pitemmälle pääsemme johtopäätökseen, joka Colin C. Tipping esittää seuraavasti: Minä olen henkinen olento, joka käyn läpi inhimillistä kokemusta. Olen valinnut tulla maan päälle oppiakseni ja kehittyäkseni henkisesti. Tämä on minun kouluni ja elämä on opintosuunnitelmani. Elämäni tapahtumat ovat henkilökohtaisia opetuksiani. Olen tullut kokemaan elämän ymmärtääkseni täysin, mitä ykseys on ja kokeakseni sen vastakohdan – erillisyyden. Olen sopinut muiden sielujen kanssa, että he tekevät asioita minua varten – oppiakseni. Värvään myös muita järjestämään minulle tilaisuuksia oppia. He näyttävät vihollisiltani, mutta he ovat parantavia enkeleitäni.

Kun ymmärrät tilanteen näin, anteeksianto on helppoa. Ei ole pahantekijää, ei ole mitään uhria, ei ole mitään anteeksiannettavaa. Kaikki mitä tapahtuu, on vain suurta oppimistapahtumaa. Vaikka olemmekin vastuussa teoistamme ihmisten maailmassa, puhtaasti henkisessä mielessä mitään väärää ei koskaan tapahdu.

On tietysti eri asia ymmärtää tämä älyllisesti kuin kokea se syvällisesti kehossaan, sitä on harjoiteltava.

Opi hyväksymään itsesi

Kaikki anteeksianto ja hyväksyntä on ”teeskentele kunnes saat sen” tyyppistä, joten älä huolehdi, ellet pysty rakastamaan itseäsi juuri nyt, opit sen kyllä aikanaan. Tärkeintä on tehdä työtä sen eteen ja antaa näin alitajunnan saada viesti asiassa. Ajan myötä alitajunta hyväksyy asian ja alkaa tehdä työtä puolestasi, sitten tulokset tulevat kuin huomaamatta.

Mitä enemmän itseäsi vihaat tai inhoat, sitä tärkeämpää sinun on suorittaa tällaista muodollista itsesi hyväksymisen prosessia muuttaaksesi mieleesi iskostuneet uskomukset.

Colin C. Tipping neuvoo kirjassaan Anna anteeksi itsellesi suorittamaan ehdottoman itsesi hyväksymisen seuraavien vaiheiden kautta:

1. Kirjoita mahdollisimman monta hyvää ominaisuutta, jotka jo hyväksyt osaksi itseäsi. Listaa kaikki taitoasi, kykysi ja lahjakkuutesi. Älä ole ujo. Mainosta itseäsi toden teolla.
2. Kirjoita asiat, jotka vaivaavat sinua toisessa ihmisessä, ja katso, pystytkö tunnistamaan samat ominaisuudet itsessäsi. Myönnä sitten, että rakastat ja hyväksyt tuon puolen itsessäsi.
3. Vaikka kukaan ei peilaakaan varjopuoliani tällä hetkellä, tunnen vihaa itseäni kohtaan. Tunnen vihaavani itseäni tällä hetkellä eniten: …
4. Asteikolla 1-10 ( 1 on hyvin huono 10 hyvin korkea) itsetuntoni on tällä hetkellä.
1. Lue ääneen seuraavat:
5. Tunnistan ja hyväksyn rakastaen tunteeni enkä tuomitse niitä enää.
6. Omistan tunteeni. Kukaan ei voi pakottaa minua tuntemaan mitään. Tunteeni heijastavat sitä, miten näen kulloisenkin tilanteen.
7. Ymmärrän nyt, että sisälläni kaikuvat varjo-ominaisuudet ovat vaikeasti tunnistettavinakin pelkkiä tarinoita, jotka minut on saatu uskomaan tosiksi. Nämä tarinat ovat aiheuttaneet sen, että ajattelen itsestäni kielteisesti. Hylkään nyt nuo tarinat täysin ja palautan rakkauden itseeni.
8. Päästän nyt rakastaen irti näistä arvosteluista ja kielteisistä tunteista itseäni kohtaan ja hyväksyn itseni täysin juuri sellaisena kuin olen kaikessa täydellisessä epätäydellisyydessäni. Päästän irti varsinkin seuraavasta: … 
1. Muista, että kaikki anteeksianto ja hyväksyntä on ”teeskentele kunnes saat sen” tyyppistä, joten älä huolehdi, ellet pysty rakastamaan itseäsi juuri nyt. Työ on käynnissä joka tapauksessa. Pane merkille myös epätäydellinen täydellisyys.
9. Ymmärrän, että on ihmisiä, joita minulla on kiusaus pitää vastuullisina siitä, että uskoin nämä tarinat ja sen, että olen vähemmän kuin täydellinen. (Luettele nämä ihmiset.) Tämä on tärkeä osa prosessia. Vanhempamme ovat useimmiten ihmiset, jotka pääosin tiedostamattaan ovat saaneet meidät ajattelemaan kielteisesti itsestämme.
10. Kuvailen itseäni realistisesti kaikkine vahvuuksineni ja vikoineni seuraavalla tavalla: …
1. Voit tehdä vahvan myönteisen kuvauksen omasta olemuksestasi, kirjoita myös ne puolet joita pidät vähemmän myönteisinä. Totea sitten hyväksyväsi itsesi sellaisena kuin olet.
11. Lue ääneen seuraava lausunto: Minä … annan itselleni kaiken anteeksi ja hyväksyn itseni rakastavana ja luovana olentona. Päästän irti tarpeesta pitää kiinni kielteisistä tunteista ja arvottomuuden kokemuksista. Irrotan energiani menneestä ja puran kaikki nykyhetkessäni olevat esteet rakkauden ja hyvinvoinnin tieltä. Luon ajatukseni, tunteeni ja elämäni, ja minulla on voima olla jälleen oma itseni, rakastaa ehdoitta ja tukea itseäni juuri sellaisena kuin olen, kaikessa voimassani ja loistossani.
1. Rauhoitu antamaan rakkauden virrata lävitsesi. Käytä näitä sanoja meditaation kohteena aina kun olet alamaissa tai kriittinen.
12. Lue ääneen: Antaudun nyt korkeammalle voimalle, ja luotan tietoon, että tämä tilanne jatkuu täydellisenä ja vastaten taivaallista opastusta. Tunnen olevani täysin yhteydessä lähteeseeni. Aito luontoni palautuu minulle ja se on rakkaus. Suljen silmäni tunteakseni elämäni läpi virtaavan rakkauden ja ilon, joka seuraa rakkauden tuntemisesta ja ilmaisemisesta.
1. Tarkkaile, voitko tuntea ilon, kun nämä sanat vielä kaikuvat mielessäsi, vaikka kyseessä olisi vain ohimenevä tunne. Kun seuraavina päivinä jatkat näiden lausuntojen mietiskelemistä, ilon tunne kasvaa vähitellen.
13. Viesti itselleni: …
1. Kirjoita rakastava kirje itsellesi siitä, kuinka paljon arvostat ja kunnioitat itseäsi tämän tehtävän suorittamisesta. Lue se ääneen samoin kuin seuraava:
2. Hyväksyn itseni täysin sellaisena kuin olen, koska ymmärrän nyt, että olen aina ollut täydellinen ja ettei minussa ollut mitään vikaa. Tunnistan olevani inhimillistä kokemusta elävä henkinen olento, ja rakastan ja tuen itseäni inhimillisyydessäni.
14. Itsetuntotesti. Asteikolla 1-10 itsetuntoni on tällä hetkellä.

Kun teet tätä niin kauan, että alitajunta hyväksyy viestisi - että hyväksyt itsesi – ja alkaa tehdä työtä puolestasi, niin huomaat pian, kuinka itsesi hyväksyntä tuntuu luonnolliselta olotilaltasi.

Vapaudu mielen vallasta

Lähes jokainen meistä kuulee äänen tai ääniä päässään koko ajan. Monesti tuo ääni on meidän pahin vihollinen, kiusanhenki joka jatkuvasti hyökkää kimppuumme. Se on suunnaton murheen, epätoivon ja sairauden aiheuttaja.

Hyvä uutinen on, että voit vapauttaa itsesi mielesi vallasta. Tässä on ainoa todellinen vapautus. Voit astua ensimmäisen askeleen juuri nyt. Aloita tarkkailemalla päässäsi kuuluvaa ääntä niin usein kuin mahdollista. Kiinnitä erityisesti huomiota toistuviin ajatusmalleihin, noihin vanhoihin äänilevyihin, jotka ovat soineet päässäsi ehkä monien vuosien ajan.

Kun kuuntelet tuota ääntä, kuuntele puolueettomana. Tahdon sanoa: älä arvostele. Älä arvostele tai tuomitse kuulemaasi, sillä se merkitsisi vain sitä, että tuo sama ääni on vain uudessa muodossa. Tulet pian huomaamaan: tuolla on ääni ja tässä olen minä kuuntelemassa, tarkkailemassa sitä. Tämä minä olen havainto – tämä tuntu omasta läsnäolostasi – ei ole ajatus. Se nousee mielen tuolta puolen.

Kun siis tarkkailet ajatusta, et ole tietoinen pelkästään ajatuksesta vaan myös itsestäsi ajatuksen tarkkailijana. Ajatusta tarkkaillessasi tunnet oman syvemmä itsesi ikään kuin ajatuksen takana. Silloin ajatus menettää valtansa sinuun. Kun ajatus väistyy, tunnet mielen virrassa katkoksen ja koet sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa. Harjoituksen avulla tyyneyden ja rauhan tuntu syvenee syvenemistään. Tulet myös kokemaan sisältäsi kumpuavaa ilon väreilyä, olemisen iloa.

Tässä sisäisen yhteyden tilassa olet paljon valppaampi ja virkeämpi kuin mieleen samaistuneena. Olet täydellisesti läsnä. Fyysistä kehoasi aktivoiva värähtelytaso kohoaa. Edetessäsi syvemmälle tällä alueella oivallat ja toteutat itseäsi puhtaan tietoisuuden tilassa. Siinä tilassa koet oman henkesi niin voimakkaasti ja niin suurella ilolla, että kaikki ajattelu, tunteet, fyysinen olemuksesi sekä koko ilmenevä maailma tuntuvat vähäiseltä sen rinnalla.


Ajatuksen tarkkailemisen sijasta voit synnyttää katkoksen ajatusten virtaan yksinkertaisesti kohdistamalla ajatuksesi tähän hetkeen. Keskitä tietoisuutesi täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Tämä on syvästi tyydyttävää. Näin vedät huomion pois mielen toiminnasta ja luot tilan, jossa olet tietoinen ja valpas, mutta et ajattele.

Voit harjoittaa tätä kaikissa askareissasi. Kohdista nyt huomiosi itse tekemiseen niin, että siitä tulee päämäärä sinänsä. Kohdista huomiosi jokaiseen liikeeseesi, kaikiin aistimuksiisi. Tiedosta hiljainen mutta voimakas läsnäolon tuntu. Tämän harjoituksen mittana on, kuinka syvää tyyneyttä ja rauhaa koet.

Niinpä ainoa ja ratkaiseva askel edetessäsi kohti valaistumista on tämä: opi irtautumaan mielestäsi. Aina kun onnistut luomaan katkoksen ajatusten virtaan, tietoisuutesi valo voimistuu. Jonakin päivänä saatat huomata hymyileväsi päässäsi kuulemallesi äänelle, aivan kuten hymyilet lapsen tempuille. Et enää suhtaudu mielesi sisältöön kovin vakavasti. Itsetuntosi ei enää ole siitä riippuvainen.


Tähän tapaan kirjoittaa Eckhart Tolle kirjassa Läsnäolon voima.