lauantai 15. syyskuuta 2012

Mikä itsetunnon parantamisessa on vaikeinta?


Vaikeinta meille on todella ymmärtää, että itsetuntoa saa parantaa.

Meillä on loputon määrä uskomuksia jotka kertovat meille, että itsetuntoa ei voi muuttaa. Meillä on erilaisia versioita siitä, että minä olen sellainen kuin olen. Meillä itse kullakin nämä uskomukset voivat olla hyvin selviä ja koko ajan esillä olevia, hyvin voimakkaita tai täysin piilossa meidän tietoisuudelta syvällä tiedostamattomassa mielessä ja kaikkia variaatioita tältä väliltä.

Tiedeyhteisö ja sen virallinen totuus on vuosikymmeniä kertonut meille, että itsetunto muodostuu lapsuudessa – jos et ole enää lapsi et voi vaikuttaa asiaan. Totta kai itsetunnon perusta rakentuu lapsuudessa samalla tavalla kun yleensä opimme esimerkiksi puhumaan, kävelemään, juoksemaan, uimaan ja ajamaan polkupyörällä. Yleensä emme kuitenkaan oleta, ettei näitä taitoja voisi opetella vanhempanakin – onhan se toki vaikeampaa kuin lapsena, muttei sentään mitenkään mahdotonta. Tämä uskomus juontaa juurensa ajalta jolloin uskottiin myös ettei ihminen voi oppia mitään vanhana ( 40 – 50 vuoden iän ylitettyään). Nykyään tiedetään toista, mutta uskomukset pysyvät voimissaan.


En ansaitse parempaa – olen huono


Et ole osannut jotain ja opettaja on sanonut, että olet tyhmä. Muistat tämä koko ikäsi ja mielesi muistuttaa vähän väliä, että olet tyhmä – huono. Teit jotain, jota vanhemmat eivät halunneet sinun tekevän ja isä tai äiti moitti sinua. Lapsen aivoissa syntyi oppi, minun täytyy miellyttää vanhempiani ja toimia heidän odotustensa mukaisti, muuten en ansaitse vanhempieni hyväksyntää – olen huono. Sinulle on selvää, että huono ei ansaitse hyvää itsetuntoa.



En osaa – en onnistu


Ihminen on niin rakentunut, että se muistaa hyvin epäonnistumiset – yksittäiset epäonnistumiset voivat hallita elämää hyvin voimakkaasti – vaikka usein ne eivät oikeasti ole edes olleet mitään varsinaisia epäonnistumisia – olemme vai itse tulkinneet tapahtumat niin. En osaa, sitä ja tätä - kuinka siis voisin osata parantaa itsetuntoani.



Useimmat ja vaikeimmat uskomukset ovat piilossa tietoiselta mieleltä


Itse asiassa se tilanne, että uskoo olevansa huono, on hyvä tilanne, koska tietoisen uskomuksen muuttaminen on vain työtä – kun uskomus on tiedossa, sitä voi lähteä muuttamaan halumaansa suuntaan. Usein vaikeimmat elämäämme hallitsevat uskomuksemme ovat kuitenkin täysin tietoisen mielemme ulottumattomissa – ne pysyttelevät piilossa, eikä niihin silloin voi helposti vaikuttaa. Tarvitaan itsetutkiskelua, tietoista tarkkailua erilaisissa tilanteissa jotta näitä piilossa olevia uskomuksia voi löytää. On altistettava itsensä vaikeisiin tilanteisiin ja tarkkailtava mitä oikeasti tuntee ja ajattelee näissä tilanteissa. Tätä voi tehdä pienin askelin altistamalla itsensä ajatuksissaan vaikeisiin tilanteisiin ja pysymällä tietoisena tarkkailijana heräävissä tuntemuksissa. Rajoittavan uskomuksen löytäminen on lottovoitto, jolla voi muuttaa elämäänsä.



Ajatukset ovat vain ajatuksia, uskomukset ovat vain uskomuksia – eivät ne ole mitään lopullisia totuuksia


Kun siis mielesi nousee ajatus, ettet voi muuttaa itsetuntoasi niin hyväksi kuin haluat, muista että tämä tunne on vain mielesi uskomus menneisyydestä. Kuulostele itseäsi, mikä uskomus on tämän väitteen takana ja ryhdy muuttamaan tätä uskomusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti