torstai 20. syyskuuta 2012

Stressi on mielikuvituksen tuotetta


Stressi on mielikuvituksen tuotetta kirjoittaa Ajattelun ammattilainen blogissaan. Ihminen on kenties ainoa eläinlaji, jonka stressihormonituotanto nousee tämän tästä, vaikkei ainuttakaan uhkaa ole näköpiirissä. Niin totta, niin totta, mutta siinä juuri piilee ongelma. Juuri se, että stressi on valtaosaltaan mielen tuotos – eikä sillä ole vastinetta ulkoisessa todellisuudessa tekee siitä niin vaikean asian. Kun taistele tai pakene reaktio iskee ihmisen hormonitoiminnan päälle, ei ole mitään todellista uhkaa, jota vastaan voisi taistella – josta voisi vapautua. Näin stressihormonit eivät pääse vapautumaan siihen luonnolliseen toimintaan, mitä varten ne ovat kehittynet, vaan kerääntyvät kehoon. Kannamme kiihtymystämme mukanamme, stressihormonit tuhoavat elimistöämme ja ajatuksemme ja tunteemme kuohuvat.


Kaaoksen keskellä elämistä kutsutaan nykyään stressiksi. Kyse on pohjimmiltaan muutokseen sopeutumisesta. Ihminen on kehityksensä aikana elänyt niin pitkään varsin muuttumatonta elämää, että emme ole vielä sisäistäneet nykypäivän maailmaan sisältyvää jatkuvaa muutosta.


Vastaus stressin hallintaan on tietoinen läsnäolo – Mindfulness. Opettelet pysymään tietoisena ja hyväksyt jokaisen hetken sellaisena kuin se on, tarkkailet mieleesi nousevia ajatuksia ja päästät sitten niistä irti.


Jon Kabat-Zinn kuvaa sitä kirjassaan Täyttä elämää.

Hyväksyvässä, tietoisessa läsnäolossa on pohjimmiltaan kyse yksinkertaisesti erityisestä tavasta keskittää huomio, pysyä tietoisena. Siinä on kyse syvällisestä omaan sisimpäänsä katsomisesta, minkä tarkoituksena on itsetuntemuksen lisääminen ja oman itsen parempi ymmärtäminen. Hyväksyvä, tietoinen läsnäolo on itsessään voimallinen menetelmä, joka lisää itsetuntemusta ja edistää eheytymistä.

Kun alat kiinnittää huomiota siihen, mitä mielessä tapahtuu, huomaat luultavasti, että pinnan alla on koko ajan kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia. Nämä ajatukset ja tunteet voivat kuluttaa paljon energiaa ja estää sen, että voisimme edes hetken ajan tuntea hiljaisuutta ja tyytyväisyyttä.

Kun mieltä hallitsevat tyytymättömyys ja tiedostamattomuus – mitä tapahtuu paljon useammin kuin useimmat meistä haluaisivat myöntää – on vaikeaa tuntea olonsa tyyneksi ja rentotutuneeksi. Sen sijaan tunnemme todennäköisesti olevamme hajallaan ja uupuneita. Ajattelemme sitä ja tätä, haluamme sitä ja tätä. Usein ne ovat ristiriidassa keskenään. Meitä ohjailee se, mistä pidämme ja emme pidä, ja olemme täysin tietämättömiä omien ajatustemme ylivallasta ja siitä itsetuhoisesta käyttäytymisestä, mihin se usein johtaa.

Kun mieli on kirkas, kaikki elämän ongelmat voi nähdä selkeämmin. Kun tulee tietoiseksi mielestään, joka luulee tietävänsä kaiken, on ottanut suuren askeleen kohti sitä, että oppii näkemään omien mielipiteidensä lävitse ja näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.

Hyväksyvän tietoisen läsnäolon parantavan voiman kehittäminen vaatii paljon enemmän kuin vain orjallista ohjeiden noudattamista. Mikään todellinen oppimisprosessi ei tapahdu mekaanisesti. Oppiminen, syvällinen ymmärtäminen ja muutos ovat mahdollisia vain silloin, kun mieli on avoin ja vastaanottavainen. Hyväksyvän, tietoisen läsnäolon harjoittaminen vaatii koko olemuksesi mukanaoloa.

On olennaisen tärkeää, millaisella asenteella alat harjoittaa huomiosi keskittämistä ja tässä hetkessä olemista. Asenne luo maaperän, jossa kehität kykyäsi kehittyä, rauhoittaa mielesi, rentouttaa kehosi ja nähdä selkeämmin.

Meditatiivisen tietoisuuden kehittäminen vaatii aivan uudenlaista tapaa suhtautua oppimisprosessiin. Syvälle mieleemme on juurtunut ajattelumalli, että meidän täytyy ohjata asioita päästäksemme johonkin. Tämä asenne on kuitenkin täysin vastakkainen sille, mistä tietoisuuden ja paranemisen parissa tehtävässä työssä on kysymys. Tietoisuus vaatii vain sitä, että kiinnitämme huomiota kaikkeen ja näemme asiat sellaisina kuin ne ovat. Paraneminen puolestaan vaatii vastaanottavaisuutta ja hyväksyntää, virittäytymistä näkemään kaiken yhteenkuuluvuuden ja kokonaisvaltaisuuden. Mitään näistä ei voi pakottaa, aivan kuten et voi pakottaa itseäsi nukahtamaan. Voit luoda oikeat olosuhteet nukahtamiselle ja sitten sinun on vain päästettävä irti. Sama pätee rentoutumiseen. Sitä ei voi saavuttaa pakolla tai tahdonvoimalla.

Hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittamisen tukipilarit ovat seitsemän oikeaa asennetta: Ne ovat arvostelemattomuus, kärsivällisyys, aloittelijan mielentila, luottamus, yrittämisestä luopuminen, hyväksyminen ja irti päästäminen. Näitä asenteita tulee kehittää tietoisesti harjoitusten aikana.



Meditaatio on pohjimmiltaan onnistumisen ja epäonnistumisen tuolla puolen, minkä tähden se onkin niin voimakas kasvun, muutoksen ja paranemisen väline. Tämä ei tarkoita sitä, ettet voisi edistyä meditaatioharjoituksissasi, eikä sitä, että on mahdotonta tehdä virheitä, jotka vähentävät sen arvoa. Meditaatioharjoituksessa tietynlainen ponnistelu on tarpeen, mutta kyse ei ole ponnistelusta minkään erityisen tilan saavuttamiseksi, olipa kyse rentoutumisesta, kivusta vapautumisesta, paranemisesta tai syvästä oivaltamisesta. Nuo tilat syntyvät luonnostaan harjoituksen myötä, koska ne ovat läsnä nykyhetkessä, ja jokaisessa hetkessä. Siksi voitkin kokea niiden läsnäolon sisälläsi minä hetkenä hyvänsä. On ennen kaikkea antauduttava olemisen tilaan.


Teemme siis kehomeditaatiota yhä uudelleen, päivästä toiseen – emme viime kädessä puhdistaaksemme kehoamme tai päästäksemme eroon mistään, emme edes rentoutuaksemme. Harjoittaaksemme oikein joka hetki meidän on päästettävä irti jopa näistä vaikuttimista. Silloin kehomeditaation harjoittaminen on vain tapa olla läsnä kehossasi ja itsesi kanssa, voidaksesi tuntea itsesi eheäksi juuri tässä hetkessä.


Pystyäksemme tuomaan rauhaa ja tyyneyttä mieleemme ja kehoomme meidän on jossain vaiheessa oltava valmiita päästämään irti siitä, että haluamme yhtään mitään tapahtuvaksi ja hyväksyttävä avosydämin asiat sellaisina kuin ne ovat ja itsemme sellaisena kuin olemme. Tämä sisäinen rauha ja hyväksyntä ovat pohjana niin terveydelle kuin viisaudelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti