Uusi uljas ihminen

On hämmästyttävää, kuinka helposti itsetunto nousee. Kävin parturissa, tukka oli kasvanut häiritsevän pitkäksi, se tuli silmille koko ajan. On hämmästyttävää havaita, kuinka paljon mieliala paranee, kun pääsee eroon pienestä harmista. Varmaan mielialan nousuun vaikuttaa myös uusi uljas ulkonäkö. Kun olo tuntuu paremmalta, se tuntuu kaikkialla kehossa. Näin muistuu myös mieleen, että minähän olen aika mukava veikko ja myös itsetunto nousee. 

uusi esa

Parturissa radiosta kuului juttua, kuinka paljon kauneusleikkaukset lisääntyy. Enää ei kaikille riitä pelkkä tukan leikkuu ja muu muotoilu. Ihmisen pitää muuttaa myös pysyvämpiä osia itsestään – kirurgian keinoin. Muistaakseni sanottiin, että leuan muotoilu on nyt muotia. Mikähän seuraavaksi? Epäilemättä kauneusleikkaus parantaa omaa oloa, jos sitä kautta saa ulkonäön, joka miellyttää itseä ja jonka uskoo olevan muille mieleen. Hyvin todennäköisesti kuitenkin kauneusleikkauksen vaikutus mielialan ja itsetunnon kohoamiseen on suunnilleen yhtä pitkäaikainen kuin tukanleikkuun vaikutus. Vähän ajan kuluttua siihen tottuu ja tarvitsee taas jotain lisää.

Miksi ihmiset sitten haluavat kaikkea tällaista? Uskoakseni se lähtee siitä, että tällaiset ulkoiset muutokset eivät vaadi ihmiseltä itseltään mitään, ne ovat siis helppoja. Ei tarvitse itse ponnistella. Tietenkin muoti ja ympäristön oletetut odotukset ihmisten mielissä vaikuttavat ratkaisevasti. Tehdään sitä, millä oletetaan saatavan huomiota ja hyväksyntää ympäristöltä. Pitää toimia oman viiteryhmän odotusten mukaisesti. Ihminen tarvitsee vahvistusta ja kehumista viiteryhmältään.

Itsetunnon kehittäminen

 

Miksi itsetunnon kehittäminen nähdään niin paljon vieraampana asiana kun esimerkiksi kuntoilu. Kuntoilussa kehitetään kehoa – itsetunnon ja elämäntaitojen harjoittelussa kehitetään sisäistä, psyykkistä kuntoa. Mikä ero näissä muka on? Tosin viisikymmentä – sata vuotta sitten näillä asioilla ei ollut eroa. Molemmat olivat yhtä vieraita. Sitten vaan vähitellen on totuttu siihen, että kehoa ensin saa ja sitten pitää muokata. Kun tätä on jatkettu jo hyvän tovin ja kun kaikki eivät jaksa ponnistella, on ymmärrettävää, että otetaan seuraava askel. Ja nyt avuksi on sitten otettu kirurgia. Näin, kun asiat tulee vähitellen tutuiksi, niin sitten mennään yhä pitemmälle, yhä syvemmälle. 

aivojen treenaamista

Tiedoksi niille, joilla ei ole 50-100 vuotta aikaa odottaa, että itsetunnon ja muiden elämäntaitojen harjoittelusta tulee muotia ja yleisesti kaikkien tekemää ja viimein kehitetään kirurgia ja geeniterapia, joilla asia hoituu ilman ponnisteluja – voi näitä taitoja alkaa harjoitella jo tänä päivänä. Tietoa asiasta on vaikka kuinka paljon – empiiristä kokeilua ja pohdintaa vuosisatojen takaa ja tieteellistä tutkimusta viime ajoilta. 

On tässä vielä se lisäbonus, että aloittamalla nyt olet edelläkävijä ja eikö se ole tavoiteltava rooli nykypäivänä.

Anteeksi Pia kulta

Anteeksi Pia

Anteeksi, anteeksi, anteeksi 

 

Hermostuin, koska Pia ei toiminut niin kun oletin ja toivoin. Ei tietenkään toiminut, koska Pia oli aivan eri tilanteessa kun minä, vaikka näennäisesti olimme samassa huoneessa, olimme todellisuudessa täysin eri maailmoissa.

Opettaja oli antanut oppilaille täysin järjettömän tehtävä. Pia oli kipeänä kotona ja tehtävä piti palauttaa opettajalle. Pia tuskaili tehtävän parissa ja huusi vanhempia apuun. Yritin selvittää, mistä on kysymys. Pia näytti opettajan antamaa tehtävälappua. Näihin kysymyksiin pitäisi vastata. Tehtävä oli täysin oppilaiden, opetuksen, ja opettajan ymmärryksen ulkopuolella. Ei opettaja olisi tehtävää antanut, jos siitä jotain ymmärtäisi.

Minä typeryksissäni aloin kuitenkin suhtautua tehtävään ikään kuin se olisi todellinen. Aloin siis pohtia kysymyksiä ja puhua niistä ääneen Pialle. Tehtävässä pyydettiin omin sanoin kuvaamaan vaikeita asioita. Minä typeryyksissäni suhtauduin asiaan oppimistehtävänä. Kun näitä asioita kerran pitää pohtia voi siitä samalla jotain oppia – koulutehtävä kun tämä oli. Tämä oli täysin väärä tulkinta minulta. Pia halusi vain päästä eroon tehtävästä. Ei mitään opetusta ja ajattelua – se on täysin paskaa.

Tästähän voi arvata, mitä siitä seurasi. Pia ei suostunut kirjoittamaan mitään omin sanoin vaan intti, että minun pitää sanoa parilla sanalla aina vastaus jokaiseen kysymykseen. Minulla nousi pintaan vanhat mallit siitä, kuinka olen Piaa opettanut ja hän on kieltäytynyt tekemästä mitään - opiskelemasta. Malli sanoi minulle, nyt kuuluu hermostua, minähän siinä sitten hermostuin. Mitä helvettiä varten me tätä sitten tehdään, jos ei kerran ole tarkoitus mitään miettiä ja oppia? Tee itse, äläkä muilta kysele. Ei opettaja aio lukea teidän vastauksia, eivät nämä tehtävät ole tarkoitettu tehtäväksi vaan teille kiusaksi, vähän herättelemään teitä. Miksi et vastaa opettajalle - pälä pälä höpö höpö haista vittu tai jotain vastaavaa - joka kysymykseen – niin minä olisin kouluaikana itse tehnyt. En kyllä aina tehnyt kun mieli teki, mutta aina joskus - sen verran, että kokemuksia karttui. Nykyään tällaisiin tehtäviin on hyvä malli – kopioi vain Googlesta vastaus – ihan sama, mitä siellä lukee, kopioi vain se. Minä en vain ole omaksunut tätä mallia. Minun kouluopiskelu ei sijoitu Google aikaan, ja myöhemmin olen opiskellut vain sellaista, mitä olen halunnut oppia.

Mitä oikein tapahtui? Maailmojen yhteentörmäys.

Pia halusi päästä mahdollisimman helpolla eroon opettajan antamista tehtävistä. Minä luulin, että olimme opiskelemassa vaikeaa asiaa. Meidän todellisuutemme olivat niin kaukana toisistaan kun voi kuvitella. Kun sitten toimimme molemmat omissa todellisuuksissamme, ei meillä ollut mitään mahdollisuuksia ymmärtää toisiamme. Minun toiminta tuntui Piasta täysin turhalta ja hölmöltä. Pian mielestä hänen piti vain päästä nopeasti eroon tehtävistä. Kyllä minäkin halusin eroon tehtävistä, mutta en samalla vimmalla vaan toisella tavalla - jos kerran näitä pitää miettiä, niin opetellaan asiaa hieman samalla vaivalla. Tämä ei tietenkään sopinut Pialle ollenkaan. Ja näin riita oli valmis.

Mitä tästä toivottavasti opimme? Jokainen elää yksin omassa maailmassaan.

Minun olisi pitänyt tiedostaa oma tilanteeni ja vanhat mallit Pian opettamisesta pienenä. Kuinka Pia kieltäytyi tekemästä mitään - kieltäytyi oppimisesta. Ja sitten, kuinka minä siitä - siis kieltäytymisestä, sitten yleensä hermostuin ja lopulta suutuin. Oman tilanteeni tunnistamisen lisäksi minun olisi pitänyt miettiä Pian tilannetta. Ja kun en sitä kuitenkaan oikein ymmärrä, niin kysellä siitä vähän. Näin lähestyen olisimme saaneet maailmojamme ja ymmärrystämme toistemme maailmoista lähestymään toisiaan siinä määrin, että olisimme kyenneet toimimaan niissä – samassa tilassa, samassa huoneessa, samaa tehtävää tehden. Olisimme voineet ymmärtää toisiamme, ainakin kohtuullisesti.

Jokainen ihminen elää omassa maailmassaan, joka tilanteessa elämää. Jokainen ihminen elää yksin omassa maailmassaan - aina. Joka muuta kuvittelee, kerjää vaikeuksia. Ainakin niin kauan kun telepaattiset kykymme ovat olemattomalla tasolla. Älä siis koskaan oleta ymmärtäväsi toisen ihmisen elämää – se on harhaa. Älä oleta mitään, niin ei tule virhetulkintoja. Tästä olettamisesta ja siitä seuraavista virhetulkinnoista ovat kotoisin melkein kaikki ihmisten väliset ongelmat. Jokainen meistä rakentaa itselleen oman todellisuutensa. No miten sitten voi toimia? Se onkin koko elämän mittainen kysymys, joka ei useimmille meistä avaudu elämän aikana.

Elämä on vaarallista – se on tehty elettäväksi – elä sitä täysillä, ole mukana joka tilanteessa, älä oleta mitään. Elä jokainen tilanne sellaisena kun se on. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja vaatii täyden huomiosi. Näin varsinkin silloin kun olet tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tiedän, tämä on todella raskasta. Sen takia tarvitset myös omaa aikaa, jolloin voit levätä itsesi kanssa – sinun on uskallettava pysähtyä ja olla yksin itsesi kanssa, mietiskellä, rauhoittua, kerätä voimia.

Elämä on vaarallista – nauti siitä

rohkeus

Hyvä itsetunto antaa rohkeutta elämään.

Nykyään ihmiset hakevat kiksejä erilaisista yhä hurjemmista fyysisistä suorituksista, extreme lajeista. Se on hyvin ymmärrettävää, koska vaaran kokeminen saa ihmisen tuntemaan, että hän on todella elossa. Ihmisestä tulee jälleen villi ja vapaa, hänestä tulee osa villiä luontoa. Silloin ei ole tietoakaan ikävystymisestä, et kanna taakkaa menneistä etkä murehdi tulevaisuutta. Ja joka hetki se, mikä on tuttua ja turvallista häipyy taustalle, yhä kauemmas.

Olen lukenut OSHOn kirjaa Rohkeus, Elämä on vaarallista, nauti siitä. Kun kaikki sujuu täydellisesti – mitään ei tapahdu - ja ennen kun huomaatkaan, elämä on ohitse. Olet tienannut rahaa, hankkinut asunnon, sinua arvostetaan ja sitten sinut unohdetaan. Olet helposti kunniallisen, tutun ja turvallisen vanki. Ole varovainen – ihminen voi hukata koko elämänsä tavanomaisten arkipäiväisten asioiden takia. Ymmärrä, ettei näille pienille asioille saisi antaa liian paljon painoarvoa.

Älkää antako elämänne taantua pelkäksi työrutiiniksi – sillä tärkeintä elämässä on elämästä nauttiminen. Elämästä nauttiminen tarkoittaa sitä, että tekee jotain vain tekemisen ilosta. Jos voit nauttia asioista vain niiden itsensä vuoksi, tulet elävämmäksi. Elämä on silloin aina riskialttiimpaa ja vaarallisempaa, mutta sellaista elämän on oltavakin.

Minua on pitkään ihmetyttänyt, miksi ihmiset eivät uskalla elää ja hakea seikkailukokemuksia itsestään ja elämästään. Ihmisen sisällä ovat ne kaikkein suurimmat haasteet, vaarat ja demonit. Näiden sisäisten demonien kohtaamisesta kaikki sankaritarinatkin kertovat Jos todella haluat extreme kokemuksia, ei niitä tarvitse hakea kaukaa, pysähdyt ja katsot sisääsi ja vau mitä löydätkään.

Mikä on pelkurin ja rohkean ero?

Suurinta rohkeutta on se, kun ihminen on onnellinen. On suurta pelkuruutta olla onneton. Onnettoman elämän eteen ei tarvitse tehdä mitään. Kuka tahansa pelkuri pystyy siihen, kuka tahansa typerys pystyy siihen. Jokainen pystyy olemaan onneton, mutta onnellisuus vaatii suurta rohkeutta. Hyvin harvoin ihminen haluaa olla onnellinen – huolimatta siitä, mitä hän sanoo. Hyvin harvoin ihminen on valmis olemaan onnellinen – hän on satsannut niin paljon omaan surkeuteensa. Ihmiset ovat niin mielellään onnettomia – itse asiassa he ovat onnellisia ollessaan onnettomia.

Elämässä on riskinsä, ei kuolemassa.

ei kuolema ole vaikeaa - elämä on vaikeaa

Kun olet kuollut, sinulla ei ole ongelmia. Mutta jos olet elossa, ongelmia on lukemattomia. Mitä elävämpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on ongelmia. Mutta kaikki on hyvin, koska taistellessaan ongelmien kanssa, kamppaillessaan haasteiden parissa ihminen kasvaa.

Katselin pari päivää sitten ohjelmaa eutanasiasta. Mieleeni jäi hyvin voimakkaana sanat, jotka kuoleva tässä kuvassa lausui juuri ennen, kun otti kuolettavan annoksen. Ei kuolema ole vaikeaa. Nautit vain annoksesi ja kuolema tulee. Elämä on vaikeaa.

Useimmat ihmiset takertuvat kiinni kuoleman hetkellä, he eivät halua kuolla. On aivan ymmärrettävää, miksi he eivät halua kuolla. Vasta kuoleman lähestyessä ihmiset tajuavat, että eivät ole eläneet. Näihin sanoihin kiteytyy hyvin se tuska, mitä minäkin olen viime aikoina usein nähnyt vanhusten kanssa. He huomaavat, että elämä on kohta lopussa ja he eivät ole eläneet. Tämän he huomaavat aivan liian myöhään, vasta lopun lähestyessä. Ihmiset ovat koko ikänsä tehneet asioita, joita ovat uskoneet muiden ihmisten odottavan heiltä. Heidän velvollisuutensa on ollut toimia niin – he ovat toimineet automaattiohjauksella, tajuamatta koskaan miettiä elämää. He eivät ole eläneet omaa elämäänsä. Ja nyt elämä on lopussa, miten näin on käynyt.


Elämä ei ole ongelma. Jos näet elämän ongelmana, olet harhateillä. Elämä on mysteeri, joka tulee elää, joka tulee kokea, jota tulee rakastaa.

Neljä askelta viisauteen

Lueskelen kirjaa Anthony de Mello Havahtuminen. Se on helppolukuinen kirja, jossa on selkeässä muodossa asioita, jotka jokaisen tulisi tietää ja ymmärtää, niin elämä olisi helpompaa ja mukavampaa meille kaikille. Seuraavassa on kirjasta mukaeltuna neljä askelta viisauteen.

Ensimmäiseksi teidän täytyy päästä kosketuksiin kielteisten tunteidenne kanssa.

Monilla ihmisillä on kielteisiä tunteita, joista he eivät ole tietoisia. Tunnette olevanne alakuloisia ja pahantuulisia. Tunnette itsevihaa ja syyllisyyttä - itsetuntonne on alamaissa. Elämä on mielestänne tarkoituksetonta, siinä ei ole mitään järkeä: olette loukkaantuneita, hermostuneita ja jännittyneitä. Ensiksi teidän on saatava yhteys noihin tunteisiin. Ette voi vaikuttaa asioihin ennen kun olette tietoisia niistä.

Toinen askel on ymmärtää, että tunteet ovat teissä, eivät todellisuudessa. 

Se on itsestään selvää, mutta luuletteko että ihmiset tajuavat sen? Uskokaa pois, lakatkaa siis muutamasta todellisuutta. Se on hullua! Teidän ei tarvitse muuttaa mitään. Yhdelläkään ihmisellä koko maailmassa ei ole valtaa tehdä teistä onnetonta. Maailmassa ei ole ainuttakaan tapahtumaa, jolla on voimaa häiritä tai loukata teitä. Ei ole sellaista tapahtumaa, olosuhdetta, tilannetta, ihmistä. Kukaan ei ole kertonut teille tätä. Siitä johtuu sekasotku, jossa nyt elätte. Siksi elätte unessa. Olettakaamme, että juuri, kun olette piknikillä alkaa sataa. Kuka tuntee kielteisiä tunteita, sadeko? Vai te? Mikä aiheuttaa kielteisen tunteen, sade vai teidän reaktionne? Todellisuus ei ole ongelmallinen. Ongelmia on vain ihmismielessä.

Kolmas askel on: Älkää koskaan samaistuko tunteeseen. 

Älkää sanoko: olen masentunut. Jos haluatte, voitte sanoa, että masennus on teissä. Jos haluatte sanoa, että alakuloisuus on teissä, sekin käy. Mutta ei: minä olen alakuloinen. Se on harhanne, se on virheenne. Teissä on masennusta juuri nyt, teissä on loukattuja tunteita juuri nyt. Antakaa niiden olla, jättäkää ne rauhaan. Ne menevät ohi. Kaikki menee ohi. Ihmiselle on hirveän vaikea ymmärtää, että tunteet häviävät kun ne jättää rauhaan.

Tarpeenne on olla vapaa. Tarpeenne on rakastaa. Se on teidän luontonne. Mutta tosiasiassa kerrotte, että haluatte olla haluttuja. Haluatte, että ihmiset taputtavat käsiään, haluatte olla puoleensavetäviä, haluatte kaikkien pienien apinoiden juoksevan perässänne. Kaikki haluavat olla suosittuja - ilman sitä ei ole olemassa. Haaskaatte elämäänne. Herätkää! Ette te sellaista tarvitse voitte olla autuaan onnellisia ilman kaikkea tätä.

Neljäs askel: Miten muutatte asioita? Miten muutatte itseänne?

Unessa oleva ihminen luulee voivansa paremmin, jos muut muuttuvat. Kärsitte siksi, että nukutte, mutta ajattelette: miten ihana elämä olisikaan, jos joku toinen muuttuisi. Tuntuu siltä, että tänä päivänä enemmän kun koskaan ihmiskunnan historiassa ihmiset luulevat muuttavansa maailmaa muutamalla muita - kaikki haluavat muuttaa muita. Mutta onko mieleenne juolahtanut, mitä te siitä voitatte, että joku muu muuttuu. Olette yhtä haavoittuva, yhtä hölmö kuin aikaisemminkin, olette yhä unessa. Te olette se jonka on tarpeen muuttua, te olette se joka tarvitsee lääkettä.

Itsetunnon kehittäminen 6. - Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on.

Heikko itsetunto ei ole kiveen hakattu. Voit parantaa itsetuntoasi jos haluat. Olemme edenneet itsetunnon kehittämisessä kohtaan 6.

 

Aikaisemmat osat löydät täältä:
Itsetunto 1 - Olet jo hyvä
Itsetunto 2 - Hyväksy, että itsetuntoa saa ja voi muokata.
Itsetunto 3 - Lopeta itsesi arvostelu.
Itsetunto 4 - Opettele antamaan itsellesi positiivista vahvistusta. 
Itsetunto 5 - Itsetunto kehittyy, kun sinulla on motiivi harjoitteluun
Itsetunto 6 - Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on.

Kiitollisuus on parasta lääkettä itsesääliin. Kiitollisuus tarkoittaa sitä, että huomaamme todella sen, mitä kaikkea meillä jo on, sen sijaan että olemme tyytymättömiä, koska muilla on jotain, jota meillä ei ole. Aivan liian usein keskitymme siihen, mitä meillä ei vielä ole ja pidämme itsestäänselvyytenä sitä mitä meillä on.

Jos emme opettele olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on, olemme jatkuvassa oravanpyörässä. Vaikka saisimme mitä tahansa, aina on jotain uutta mitä meillä ei vielä ole, eli jatkuvasti on tyytymättömyyden aihetta eikä mikään koskaan riitä.

Moni huomaa kiitollisuuden vasta sitten kun kohtalo todella kolhii. Silloin voi oppia huomaamaan, kuinka hyvin asiat olivatkaan ennen. Vaikeudet ovat ihmisen paras opettaja, ilman niitä meidän on vaikea oppia. Kun asiat sujuvat kohtuullisesti, emme pysähdy miettimään asioita, emme huomaa mitään, menemme vain eteenpäin tukka hulmuten. Vasta suuret vastoinkäymiset saavat meidät pysähtymään ja havainnoimaan maailmaa ja itseämme – voimme oppia jotain. Usein käy kuitenkin niin, että se oppi mikä näistä vastoinkäymisistä syntyi, unohtuu heti kun selviämme vastoinkäymisistä ja palaamme normaaliin arkeen. Jatkamme taas vanhaa menoa.

Meille useimmille kiitollisuus on jotain mitä emme opi luonnostaan. Tämä ei nykypäivänä ole mikään ihme, sillä maailma ympärillämme on tulvillaan kaikkea hienoa ja ihmeellistä. Media kertoo toinen toistaa ihmeellisemmistä asioista siitä, mitä joku on saanut tai saavuttanut ja joita meillä ei ole – ei ole mikään ihme että olemme yleensä tyytymättömiä osaamme. Kuluttamisen ideologia perustuu siihen, että olemme jatkuvasti tyytymättömiä ja haluamme lisää kaikkea. Meitä opetetaan koko ajan olemaan tyytymättömiä osaamme. Otamme vastaa tämän opin tyytymättömyydestä ihmettelemättä ja kyseenalaistamatta sitä lainkaan – sitä pidetään täysin normaalina, niinhän muutkin tekee ja eihän enemmistä voi olla väärässä.

Harjoittele kiitollisuutta se kannattaa:

• opi huomaamaan, mitä sinulla jo on – älä keskity siihen mitä sinulta puuttuu
• sinulla on jo vaikka mitä, opettele huomaamaan se mitä sinulla jo on
• niin kauan kun ei osaa olla kiitollinen, on vaikea nauttia koskaan siitä, mitä on saavuttanut vaan haluaa aina lisää
• kun olet kiitollinen, et vaivu itsesääliin
• ilman harjoittelua ei yleensä osaa olla kiitollinen, ennen kuin on selvinnyt jostain vaikeasta tilanteesta – joten on helpompi harjoitella
• aloita kiitollisuuspäiväkirja
• Kiitollisuusharjoitus suuntaa huomiosi pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa.
• Kiitollisuustunteet suojaavat myös stressaavien ja negatiivisten elämänkokemusten ja kriisien keskellä.

Kiitollisuuspäiväkirja: Pidä päiväkirjaa asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. ”Mieti kuluneen päivä tapahtumia ja kirjoita päiväkirjaasi viisi asiaa, joista olet kiitollinen.” Jos päivittäinen kirjoittaminen tuntuu liian vaativalta voit kirjoittaa vaikka viikoittain vähän laajemmin, mistä olet kiitollinen. Opettele juuri sinulle sopiva rutiini.

Esimerkiksi tällaisia kiitollisuuden aiheita kirjoitin joitain viikkoja sitten.

1. Minä olen terve, ei mitään vakavaa vaivaa tiedossa.
2. Minulla on koti ja lämmintä näin talvella.
3. Lunta tuli, maa on valkoinen ja lumityö tehty.
4. Auto toimii.
5. Bussi oli ajoissa tänään.
6. Osaan lukea ja nautin lukemisesta.
7. Opin koko ajan paljon uutta.
8. Olen iloinen, että olen minä – en haluaisi olla kukaan muu.
9. Osaan arvostaa itseäni.
10. Osaan arvostaa muita.
11. Opettelen lempeyttä itseäni ja myös muita kohtaan.
12. Olen oppinut suhtautumaan elämään rennommin, kaikki on treeniä.
13. Minulla on paljon opittavaa ja opetettavaa.
14. Minulla on unelmia, jokaisella on.
15. Minulla on perhe ja ystäviä.
16. Minulla on paljon tekemistä, koko ajan. Ei tule aika pitkäksi.
17. Kiitoksia päivän ongelmista ja niistä opeista joita sain.

Kun harjoittelet kiitollisuutta, se suuntaa ajatuksesi pois epäonnistumisista ja pettymyksistä kohti iloa ja onnistumista. Se mihin suuntaat ajatuksesi, vahvistuu, syvenee ja laajenee. Kohta näet ympärilläsi ongelmien sijasta mahdollisuuksia – osaat olla paremmin läsnä joka hetki ja havaitset asioita – näin sinulle myös tapahtuu enemmän myönteisiä asioita.

Ei kiitollisuus tarkoita sitä, että hyväksyisit kaikki maailman vääryydet. Eivät vääryydet kuitenkaan valittamalla ja voivottelemalla häviä. Kiitollisuus antaa sinulle voimia, itsetuntoa ja itseluottamusta taistella vääryyksiä vastaan. Kun olet kiitollinen, sinulla on paljon enemmän annettavaa itsellesi ja muille.

Unohtamisen taito

Katselin televisiosta tiededokumenttia unohtamisen taito. Unohtamisen taito – taito, jossa olen ollut liiankin hyvä. Kehitin unohtamisen taitoa jo lapsena ja hioin sitä edelleen opiskeluaikana.

Kun koemme jotain, aivot tallentavat tapahtumat. Pelko on tärkeä ominaisuus. Se ohjaa käyttäytymistä pelottavissa tilanteissa ja suojaa yksilöä. Pelon tunne vahvistaa vaarallisesta tilanteesta tallennettua muistijälkiä. Tunteen voimakkuus tulkitaan aivoissa viestinä siitä, että muisto on tärkeä. Tärkeät muistot tallennetaan pitkäkestoiseen muistiin.

Yksittäisestä tilanteesta syntyvät muistot eivät tallennu tiettyyn paikkaa kokonaisuutena, vaan eri osat muistoa tallentuvat eri puolille aivoja – pirstaleina. Kun muistelemme asiaa, aivot rakentavat muistot uudelleen näistä palasista. Useat osat aivoista aktivoituvat siis muistoja luotaessa. Lisää unohtamisen taito ojelmasta täältä.

Minä olen aina ollut hyvä unohtamaan vanhat asiat. Se on tapahtunut minulla usein liiankin helposti. Opiskeluaikana olin tehokas opiskelija. Pysyin heti tentin jälkeen unohtamaan lähes kaiken mitä olin ko. aiheesta tentissä osannut ja siirryin täysin puhtaalta pöydältä uuteen asiaan ja uuteen tenttiin. Tällä tavalla opiskelu oli nopeata – juuri sellaista, josta poliitikot nykyään haaveilevat.

Vanhojen koulukavereiden tapaamisessa nyt vuosien kuluttua olen ollut aivan hämmästynyt kun toiset muistelevat opiskeluaikaa. He keskustelevat siitä, mitä joku opettaja on tunnilla sanonut ja tehnyt ja mitä oppilaat ovat tehneet. Olen aina ihmetellyt voivatko he todella muistaa noin yksityiskohtaisia asioita vuosikymmenien takaa. Muistavatko he nämä jutut vai keksivätkö ne omasta päästään. Minulla ei ole itselläni yleensä ollut mitään muistikuvaa kyseisestä tilanteesta, vaikka olen ollut yleensä paikalla.

Nyt kun olen opiskellut aivojen toimintaa, ymmärrä miten koulukaverit rakentavat nämä tarinat menneisyydestä. Aivot rakentavat muistot aina uudestaan kun asiaa muistellaan. Jotkut muistivihjeet aktivoivat muistivihjeeseen liittyvät erilaiset yksityiskohdat. Aivot rakentavat näistä yksityiskohdista omaan mielentilaansa sopivan muistikuvan kyseisistä muistikomponenteista. Aivot palauttavat muistot mieleen tarinoina. Näin siis muistoihin liittyy hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia. Jotkut yksityiskohdat ovat jostain syystä olleet henkilölle tärkeitä ja niihin on muodostunut selvä muistijälki, jonka avulla ne on mahdollista palauttaa.

Olen ilmeisesti varsin erilainen toiminnaltani kuin monet muut. Minulla ei ole yksityiskohtaisia muistoja juuri mistään asiasta. En ole ymmärtänyt, miksi näin on. Asia on vaivannut minua välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyt asia on selvinnyt minulle. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut yksityiskohdista. Kun en ole kiinnostunut yksityiskohdista, olen opettanut tämän asenteen myös aivoilleni. Olen ollut liiankin aktiivinen tässä asiassa. En ole tiennyt ennen muistin ja mielen toiminnasta – olen olettanut, että pystyn paremmin muistamaan ja käsittelemään suurempia, tärkeämpiä asioita kun en kuormita itseäni yksityiskohdilla. Olen epäillyt aivojen kapasiteettia ja säästänyt sitä tärkeämpään ajatteluun.

Nykyään tiedetään varsin hyvin aivojen valtava kapasiteetti. Ihminen pystyy tallentamaan muistiinsa kaiken kokemansa – ei tarvitse säästää muistia kuten ei yleensä tietokoneissakaan nykyään tarvitse. Ongelma ei ole tietojen tallentaminen vaan muistista hakeminen – mieleen palauttaminen, kuten on myös tietokoneista nykyään – mihin hittoon olen sen asian tallentanut tietokoneella. Asioiden muistista hakeminen tapahtuu muistivihjeiden avulla, muistivihje aktivoi aivoissa asiaan liittyvät muistot ja palautta niitä mieleen. Muistivihjeiden avulla asiat tietokoneestakin usein pitää hakea – jos niitä ei Googleta.

Yksityiskohdat tulevat nyt tärkeiksi, koska juuri yksityiskohdat ovat niitä muistivihjeitä, joiden avulla muistot haetaan muistista. Kun minä en ole muodostanut riittävän voimakkaita muistijälkiä yksityiskohtiin – jotka eivät ole olleet tärkeitä, minun on hyvin vaikea – usein mahdotonta palauttaa mieleeni asioita menneisyydestä.

Olenko siis menettänyt menneisyyteni lähes täysin – onko tämä lopullista. Aikaisemmin nuorempana menneisyyden muistaminen ei ollut millään tavalla tärkeä asia. Nyt kun ikää on tullut vähän lisää, menneisyyden muistaminen on saanut uutta merkitystä. Olisi kiva muistaa jotain menneisyydestä vähän tarkemmin.

Toisaalta olen myös tottunut jättämään menneet taakseni ilmeisesti paljon helpommin kuin ihmiset yleensä. Kun ei ole menneisyyttä murehdittavana on helpompi keskittyä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Nyt tiedän myös, että kun haluan muistaa jonkin tapahtuman myöhemmin, minun pitää suhtautua siihen tunteellisesti, luoda siihen muistivihjeitä ja olla kiinnostunut kaikesta siihen liittyvästä. Itseensä tutustuminen on hurja seikkailu ja oleellinen osa itsetunnon kehittämistä.